Tehtäväni tuotantoneuvojana on ihanteellinen. Saan työskennellä päivät elokuvien parissa ja auttaa elokuvantekijöitä toteuttamaan heille tärkeitä hankkeita. Jo tässä lyhyessä ajassa, jonka olen AVEKissa ollut, olen saanut elää mukana tekijöiden onnistumisissa. Se on erittäin palkitsevaa. Toki tuotantoneuvojan tehtävässä on myös varjopuolensa. Se liittyy siihen tosiasiaan, että tukivarat ovat aina rajalliset, eikä kaikkia tuen ansaitsevia projekteja voi resurssien rajallisuuden takia tukea. Tämä kertoo toisaalta positiivista viestiä siitä, että nykyään osaavia tekijöitä ja laadukkaita hankkeita on paljon.
Kuka olen ja miten olen tuotantoneuvojaksi päätynyt? Olen ruuhkavuosia elävä perheenisä Helsingistä. Opiskelin elokuva-alaa Aalto-yliopiston elokuvataiteen laitoksella, josta valmistuin elokuvatuottajaksi. Tuottamisen lisäksi olen ohjannut dokumenttielokuvia ja tv-sarjoja.
Olen innoissani uudesta työtehtävästäni. AVEKissa tehdään lähitulevaisuudessa uudistuksia, joilla pystymme paremmin palvelemaan tekijöiden tarpeita. Haluan olla mukana tekemässä näitä muutoksia ja sillä tavoin edistämässä suomalaista elokuva-alaa.
Perheeseeni kuuluu vaimo ja kolme pientä lasta. Vapaa-aikani kuluukin tiiviisti perheen parissa touhuillen. Jos niin sanottua omaa aikaa jää, kulutan sen useimmiten tenniskentällä, hiihtoladulla tai tauluja maalaamalla.
Kahdessa ensimmäisessä olen ihan kohtuullinen. Maalaustaidoistani kertoo ehkä parhaiten ekaluokkalaisen tyttäreni kommentti, kun esittelin hänelle olohuoneemme seinälle maalaamaani taulua. Selitin, että kyseessä on abstrakti teos, joka ei varsinaisesti jäljittele mitään konkreettista. Tyttäreni tuijotti taulua ja tokaisi: ”Kun sä sanot abstrakti, niin mä kuulen sotkuinen.” Hän taitaa olla oikeassa.
Teksti: Mikko Peltonen
Kuva: Ria Korkiakangas