Maailmanensi-iltansa CPH:DOXissa saava Näin pilvet kuolevat (Wacky Tie Films) on dokumenttielokuva suomalaisesta tutkijasta Hannele Korhosesta, joka saa Arabiemiraateista 1,5 miljoonan dollarin apurahan. Rahan turvin on tarkoitus tutkia, kuinka aavikkovaltion yllä olevat pilvet olisi mahdollista saada satamaan.
”Elokuvan useat tasot – tieteentekeminen, etiikka, historia ja abstrakti taso – kertovat tarinan ihmisen valinnoista, vastuusta ja kunnianhimosta samalla, kun seurataan Korhosen kolmivuotista tutkimusta”, elokuvan ohjaaja Tuija Halttunen kuvailee.
Elokuvan aiheen ympärille kietoutuvat eettiset kysymykset kiinnostivat Halttusta. Yksi iso kysymys on se, onko oikein kontrolloida pilviä, vaikka siihen olisi mahdollisuus ja keinot? Mitä seuraa, jos vain yhdellä valtiolla on keinot hallita pilviä? Lisäksi tieteen tekemisen maksaa aina joku.
”Tässä tapauksessa maksaja on Yhdistyneet Arabiemiirikunnat. Heillä on vakava vesipula, tulevaisuudessa vielä isompi, mutta myös valta ja rahaa yrittää ratkaista ongelma kysymättä muilta. Onko tieteentekijän velvollisuus ottaa huomioon tällaiset asiat?” Halttunen pohtii.
Halttunen ei yritä elokuvallaan vastata kysymyksiin, vaan toivoo teoksen herättävän katsojissa ajatuksia ihmisen etiikasta ja myös omista valinnoistaan. Halttunen pohtii, että vaikka tieteessä on kyse ihmisen luonnollisesta halusta ymmärtää ja selittää ympäröivää maailmaa, kaikessa tutkimuksessa tulisi silti muistaa yhteiset, kansainväliset säännöt ja sopimukset.
”Ymmärtämisen halua ja tiedettä ei voi pysäyttää. Mutta valitettavan usein meille ihmisille käy niin, että kun keksimme jotain uutta, päätyy se pian aseeksi ja keinoksi kontrolloida ja saavuttaa valtaa.”
Kuvataiteilija ja elokuvantekijä Saara Ekströmin Shadow Codex tarkastelee symbolien syntymistä valvotussa ja suljetussa ympäristössä. Turun lääninvankilan (1835–2007) hylätyissä tiloissa mustavalkofilmille kuvattu kokeellinen elokuva dokumentoi seiniin piirrettyjen, naarmutettujen ja poltettujen viestien kerrostumia. Kuvien virtaa rytmittää John Cagen (1912–1992) kuusiosainen sävellys Perilous Night (1964).
”Merkinnät ovat väyliä varjomaailmaan, yksilön psyyken pimeyteen, ja ne paljastavat samalla yhteiskunnan synnyttämän ja kätkemän nurjan puolen. Niiden pohjalta elokuvasta muodostui kuin romahtaneen sivilisaation koodiarkisto, sekä todistus kaupungin keskellä sijainneesta kielletystä alueesta”, Ekström kertoo.
Ekström kuvailee vankilan kuvaston kohtaamista hämmentäväksi, häiritseväksi ja unenomaiseksi kokemukseksi – kuin törmäykseksi vieraaseen kieleen, jota osittain ymmärrät, mutta joka ei kuulu sinulle. Hän koki tärkeäksi tallentaa poikkeuksellisissa olosuhteissa syntyneitä ja sittemmin hävitettyjä merkintöjä nähtäviksi ja muistettaviksi.
”Kuten Dostojevski on todennut: ’Sivistyksen taso yhteiskunnassa voidaan arvioida astumalla sen vankiloihin’. En pysty samastumaan vankien arkeen, mutta kulkiessani yksin sellistä selliin, sain kosketuksen mielentiloihin, jotka kyllästivät ahtaiden koppien seinät. Piirrosten ja tekstien kautta avautui maailma, joka herätti uteliaisuutta, torjuntaa, myötätuntoa, vihaa, surua, ahdistusta, mutta myös tunnistamista”, Ekström miettii.
Tekijät iloitsevat pääsystä arvostetulle festivaalille
Kööpenhaminassa järjestettävä CPH:DOX on Euroopan merkittävimpiä kansainvälisiä dokumenttielokuvafestivaaleja. Se järjestetään tänä vuonna verkossa 21.4.–2.5.2021. Näin pilvet kuolevat on osa NORDIC:DOX-kilpasarjaa, Shadow Codex NEW:VISION-sarjaa.
Halttunen on onnellinen elokuvan pääsystä festivaalille ja odottaa mielenkiinnolla tapahtuman verkkototeutusta. Elokuvan vastaanotto jännittää. Kun oman teoksen äärellä viettää pitkän ajan, sitä on vaikea lopulta enää nähdä muiden silmin.
”Toivon, että pääsy CPH:DOXiin antaa elokuvallemme hyvän lähdön. Päästämme koko porukka, joka tätä suurella sydämellä teimme, rakkaan teoksemme lentämään omaa matkaansa. CPH:DOX on sille erinomainen irti päästämisen paikka”, Halttunen toteaa.
Ekström on Halttusen tapaan otettu festivaalille pääsystä ja iloitsee siitä, että kokeellisen, filmille kuvatun elokuvan ansiot tunnistettiin. ”Toivon, että ihmiset näkevät teoksen ja että se puhuttelee heitä, herättää kysymyksiä, vastakaikua, reaktioita.”
Festivaaleilla nähdään myös muun muassa AVEKin tukema dokumenttielokuva Lost Boys (Helsinki-filmi & Tekele Productions 2020), DOX:AWARD-pääsarjassa. Joonas Neuvosen ja Sadri Cetankayan ohjaama elokuva sai teatteriensi-iltansa viime syksynä ja kasvoi nopeasti yhdeksi Suomen katsotuimmista kotimaisista dokumenttielokuvista.
Teksti: Iina Saarinen