Kerro teosprojektistasi. Millaisia teemoja tai kysymyksiä haluat sen kautta käsitellä?
Työstän Kehittämön puitteissa elokuvaani The Forest Is Wired For Wisdom, joka on täyspitkä, kokeellinen ja dokumentaarinen essee-elokuva. Olen saanut inspiraation elokuvaan ennen kaikkea viime aikojen tieteellisestä tutkimuksesta, jossa puut nähdään toisiinsa yhteydessä olevina, kommunikaatioon kykenevinä organismeina.
Teoksessani seurataan muun muassa metsätutkijoiden työskentelyä sekä säveltäjän taiteellista työskentelyä metsässä. Elokuva kertoo tiedon etsimisestä ja yrityksestä ymmärtää paremmin puita ja metsiä.
Toisaalta haluan näyttää metsän myös outona ja hallitsemattomana, esimerkiksi rinnastamalla dokumentaarista materiaalia käsintehtyyn, analogiseen, kokeelliseen kuvamateriaaliin, jonka tuottamisessa metsä toimii eräänlaisena yhteistyökumppanina. Siinä sattuma ja orgaanisten materiaalien kosketus valoherkkien materiaalien kanssa määrittävät pitkälti lopputuloksen.
Miten päädyit aiheen pariin, ja miksi aihe on juuri nyt erityisen merkityksellinen?
Idea elokuvasta on kehittynyt pidemmällä aikavälillä erilaisten sattumien kautta. Joitain vuosia sitten työskentelin yhteistyössä biologien kanssa yhden projektin puitteissa. Tutkijakontaktien myötä päädyin Hyytiälän metsätutkimusasemalle, ja siitä lähti kiinnostukseni metsätutkimukseen. Samaan aikaan olen työskennellyt erilaisten analogisten ja orgaanisten kuvatuotantoprosessien parissa, joilla voi tehdä kuvia vaikkapa puiden lehdillä suoraan elokuvafilmille, ilman kameraa. Päädyin yhdistämään nämä kaksi erilaista työskentelytapaa: kokeellisen käsintehdyn elokuvan ja dokumentaarisen työskentelytavan.
Aihe on nyt hyvin ajankohtainen, muun muassa siksi, että uusien hälyttävien mittaustulosten mukaan Suomen metsät eivät enää muodosta hiilinielua. Metsien hiilinielu on kutistunut niin pieneksi, ettei se kata edes metsien omasta maaperästä syntyviä ilmastopäästöjä. Elokuva on puheenvuoro metsien monimuotoisuuden puolesta.
Miten lähestyt taiteellista prosessia, kun ryhdyt työstämään teoksiasi?
Uuden teoksen kehittäminen alkaa yleensä vahingossa, huomaamatta. Erilaisista ideoista ja kokeiluista muodostuu versoja, ja yhtäkkiä huomaan olevani keskellä prosessia. Kun idea alkaa selkeytyä, pyrin yleensä hankkimaan mahdollisimman paljon tietoa teoksen aiheista ja teemoista. Minulle sopii parhaiten mahdollisimman avoin ja polveileva prosessi. Koen olevani parhaimmillani tekijänä silloin, kun en itsekään ihan täysin tiedä mitä olen tekemässä. Intuition varaan heittäytyminen on yleensä tuottanut kiinnostavimmat lopputulokset.
Millaisia suunnitelmia sinulla on urallesi elokuvan tekijänä? Miten näet Kehittämön voivan auttaa sinua pääsemään lähemmäksi tavoitteitasi?
Tulen elokuvan pariin videotaiteen ja kuvataiteen puolelta, ja Kehittämö tuntuu monella tapaa ihan lottovoitolta. Sen tuoma rahoitus on tietysti merkittävä, mutta yhtä lailla tärkeitä ovat uudet kontaktit ja mahdollisuus työstää projektiani ammattimaisesti tuotantoyhtiön ja mentorin kanssa.
Olen tehnyt urallani monenlaisia asioita. Prosessit ja projektit inspiroivat aina uusia polkuja. Tämän elokuvan tekeminen vienee seuraavat pari vuotta, enkä vielä tiedä mitä haluan tehdä sen jälkeen. Pitkän elokuvan muoto on kuitenkin minulle erityisen kiinnostava ja rakas taidemuoto. Näkisin itseni sen parissa jatkossakin tavalla tai toisella.
Haastattelu: Ella Jaakkola
Kuva: Riitta Supperi
