Animaationtekijä ja ohjaaja Kaisa Penttilä pitää elokuvissa tärkeänä itse teoksen lisäksi tarinaa siitä, miten elokuva toteutettiin. Animaatiossa tämä voi usein tarkoittaa lähinnä tietokoneella istumista. Hänelle rakas animaation muoto onkin stop motion, jonka tekeminen on hidasta, fyysistä ja haastavaa.
Stop motioniossa animaatio tehdään liikuttamalla kappaletta, esimerkiksi nukkea, kameran edessä kuva kuvalta. Koska animointi tehdään kronologisesti, sitä ei voi palata korjaamaan jälkikäteen esimerkiksi tietokoneella.
”Jos asiat tehdään oikein hankalasti, voi kertoa hassun hauskoja anekdootteja siitä, kun reidet olivat hapoilla ja perunakiisselit levisivät pitkin lattiaa”, Penttilä vitsailee.
Penttilä pitää erilaisten materiaalien – kuten pahvin, sanomalehtipaperin ja liisterin – kanssa työskentelystä. Lavasteiden ja nukkejen rakentamisessa hän käyttää usein kierrätysmateriaalia, kuten pizzalaatikoita ja rikkinäisiä sukkia. Myös fyysisyys on osa stop motion -animaation tekemistä.
”Välillä voi joutua tekemään esimerkiksi kolme tuntia yhtä ottoa epämukavassa asennossa ilman taukoja. Se on itse asiassa tosi meditatiivista, kun joutuu keskittymään täysin siihen, mitä yrittää tehdä ja pakottautuu sivuuttamaan kaikki häiriötekijät kuten kolotukset, nälän, vessahädän ja väsymyksen. Ja tietysti puhelimen”, Penttilä pohtii.
Kesä on kulunut Maihinnousu-lyhytelokuvan parissa, jolle AVEK on myöntänyt kehittämis- ja tuotantotukea. Penttilä kuvailee stop motion -tekniikalla tehtyä animaatiota opettavaiseksi eläintarinaksi, jossa Nooan arkki haaksirikkoutuu Korkeasaarelle. Tavoitteena on toteuttaa elokuvan trikit pääosin jo kuvausvaiheessa tietokoneella tehtävän jälkityön sijaan.
”Ajatuksena on, että nyt tehdään kaikki mahdollisimman hitaasti ja vaikeasti. Miksi tehdä asioita helposti, jos on mahdollisuus tehdä vaikeasti?” Penttilä toteaa. ”Ilahduttavaa oli, että äänisuunnittelijaakin miellytti kovasti tämä vaikeuden ihannointi. Varmasti se tulee kuulumaan myös Maihinnousun ääniraidassa.”
AVEKin tuki mahdollistaa ammattimaisen työskentelyn elokuva-alalla
Penttilä on työskennellyt animaatioiden parissa jo yli 20 vuotta, ja hän kuvailee animaatioalan kasvaneen tänä aikana valtavasti. Suomessa on hänen mukaansa paljon tietokoneanimaation hallitsevia ammattilaisia. Penttilä on kiinnostunut enemmän indie-elokuvien ja taideanimaation kehityksestä.
”En oikein tiedä, millaisia sisältöjä ihmiset mahtavat kuluttaa esimerkiksi 15 vuoden päästä. Voi myös olla, että kohta kukaan ei ole kiinnostunut jostain animaatiosta, kun napajäät sulavat ja pilvipalvelut jäävät meriveden alle”, Penttilä kärjistää.
Hän tekee tilaustöitä Osuuskunta Animaatiokoplan kautta. Toimeentulon muodostuminen ja tilaustöiden osuus tuloista vaihtelevat. Penttilän mielestä AVEKin tuella on selkeä merkitys ammattimaiselle elokuvanteolle.
”Toki laitteet ovat halventuneet ja elokuvia voi tehdä helposti harrastuksena, mutta jos on ammatiltaan elokuvantekijä, niin täytyy siitä silloin elanto tulla. Ilman AVEKin ja muiden tahojen apurahoja tekisin pelkästään kaupallisia töitä. Jos olisin enää alalla”, hän toteaa.
AVEKin 30-vuotisjuhlan muistelutarinoissa kolme vuotta sitten Penttilä kertoi olevansa usein hermostunut rahoittajien tapaamisesta.
”Nykyään en ole enää ihan niin hermona. Siinä mielessä suosittelen vanhenemista kaikille! Tosin osa ihmisistä osaa jo nuorena ottaa ihan rennosti”, Penttilä pohtii. ”Nykyään rahoittajia pääsee itse asiassa tapaamaan aika harvoin. He ovat kiireisempää sakkia kuin aikaisemmin. AVEKin tuotantoneuvoja Mikko Peltosen kanssa onneksi järjestyi tapaaminen Maihinnousuun liittyen, mikä oli kiva juttu.”
Animaation yhdistäminen dokumenttielokuvaan vaatii harkintaa
Penttilä on tehnyt animaatioita sekä aikuisille että lapsille, mutta kohderyhmää hän miettii työskentelyvaiheessa vain harvoin. Vuonna 2011 julkaistiin hänen ja Leena Jääskeläisen kanssa lasten animaatiosarjan Råtta Booris parantaa tapansa.
”Siinäkin saimme Ylen puolelta aika vapaat kädet ja yritimme lähinnä naurattaa toisiamme. Emme kauheasti stressanneet lapsikatsojia. Se oli ihan hyvä metodi. Lapset tykkäsivät.”
Penttilä osallistui vuonna 2019 AVEKin tukemaan Anidoxiin, joka on ammattilaisille suunnattu animaatiodokumenttikoulutus Tanskassa.
”Animaationtekijä Reetta Neittaanmäen kanssa meitä kiinnostaisi yhdistää dokumentaariseen sisältöön virtuaalitodellisuutta, pelillisyyttä ja iloista sekoilua”, hän kertoo.
Joskus dokumenttielokuvan ja animaation yhdistäminen voi Penttilän mukaan tuntua keinotekoiselta. Jos ajatus animaation käytöstä dokumenttielokuvassa on syntynyt myöhäisessä vaiheessa suunnittelua, eikä sen tarkoituksenmukaisuutta ole mietitty loppuun asti, idea ei välttämättä toimi.
”Nyrkkisääntönä sanoisin, että jos elokuvan ideassa ei ole alusta asti ajateltu animaatiota, sitä ei välttämättä elokuvassa tarvita.”
Teksti: Iina Saarinen
Kuvat: Riitta Supperi