Elokuvantekijä Ville Koskinen. Kuva: Riitta Supperi
Kerro lisää teosprojektistasi. Miten päädyit aiheen pariin ja mistä teos kertoo?
Someone Gets Away Again käsittelee lähtemistä ja jäämistä. Itse ajattelen teosta Kaija Koon Viisi vuodenaikaa -kappaleen elokuvaversiointina. Minulle viides vuodenaika on kesä keskellä talvea, johon joillain on etuoikeuksin tai uhrauksin varaa ja toisilla ei. Luulen, että myös tämän elokuvan maailmassa se kesä jää lopulta saavuttamattomaksi. Mutta mielikuva ja matka on tärkein.
Koska en lue enää uutisia, en saa elokuvaideoita ulkoapäin ja pitää kaivella omaa napaa. Se on järjestely, jossa häviävät varmasti kaikki muut tahot paitsi oma mielenterveys. Lapsuuteni muistoja hallitsevat lomamatkat ja kuolema; ilo ja epämääräinen suru. Elämä on lomaa ikuisuudesta. Olen syntynyt aiheeni äärelle.
Mikä on ammatillinen taustasi? Miten olet päätynyt elokuvien tekemisen pariin?
Olen työskennellyt muun muassa yötiskaajana, jäätelömyyjänä, henkilökohtaisena avustajana ja eläintenhoitajana. Luulen, että elokuvien äärelle minut on houkutellut muovinen karkin tuoksu ja vetävät julisteet eli ysärin ja 2000-luvun alun videovuokraamot. Himo esanssilla maustettuun gelatiiniin antoi minulle rakkauden elokuvaan.
Sillä, että rakkaus alkoi gelatiinista, on varmaan ollut vaikutusta elokuvaestetiikkaani, joka on myös vähän lähmäistä elokuvateollisuuden ylijäämätuotetta. Elokuva on taidemuotona helposti lähestyttävä ja saavutettava ihmisille, jotka eivät ole kulttuuriperheistä. Ensimmäiset käsikirjoitukset ja kuvaukset tein joskus 10–12-vuotiaana, mutta ne paisuivat niin suuriksi, ettei tullut valmista. Haaveilen yksinkertaisten ja pienten elokuvien tekemisestä, mutta vieläkin ne paisuvat suuremmiksi ja monimutkaisemmiksi kuin toivoisin. Olen opiskellut elokuvaa Tallinnassa ja olen valmistumassa kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta.
Miksi päätit hakea Kehittämö-ohjelmaan?
Hain Kehittämöön, koska sain sopivasti edellisen Magnifica: Passive Intruder -lyhytelokuvani valmiiksi ja oli aika suunnitella tulevaisuutta. Lyhyt formaatti on sallivuutensa ja rentoutensa puolesta minulle ihanteellinen, mutta myös uudet haasteet kiinnostavat. Kuulin myös paljon hyvää Kehittämöstä siihen viime vuonna osallistuneilta.
Minkälaisia asioita haluat erityisesti kehittää ohjelman aikana?
Ainakin haluaisin saada selvää omasta elokuvahankkeestani, päästä kiinni avoimemman prosessin elokuvantekotapaan, jossa lopputulosta ei ole ennalta määritelty. Haluan myös luoda hyvän, molemminpuoliseen luottamukseen, kunnioitukseen ja kommunikaatioon perustuvan ohjaaja-tuottajasuhteen tuottajani Ida Karoskosken kanssa.
Minkälaiset elokuvat, muut taiteen muodot tai elokuvan tekijät inspiroivat omaa työskentelyäsi?
Oppaaksi elokuvantekoon olen ottanut japanilaisen elokuvantekijä Sion Sonon sanat, jotka menivät jotenkin näin: “Focus on infinity and shoot!” Minusta se on täydellinen ohje niin käytännön tekemiseen kuin elokuvalliseen sisältöönkin.
Minua närästää elokuvassa tarve tukeutua kirjallisuudesta lainattuun muotoon ja kerrontaan. Erityisen turhauttavaa se on dokumentaarisessa elokuvassa, jolla olisi kaikki edellytykset olla ihan oma taiteenmuotonsa, mutta silti viimeistään leikatessa teokset tylsytetään pakottamalla ne toisintamaan tarinallisia lainalaisuuksia.
Lohtua tähän ovat tarjonneet tekijät kuten Véréna Paravel ja Lucien Castaing-Taylor, Ana Vaz ja menneiden aikojen strukturalistisen elokuvan tekijät. Voisi mainita myös suomalaisia videotaiteilijoita kuten Milja Viita, Nastja Säde Rönkkö ja Azar Saiyar. Muita elokuvallisia vaikuttimia on ainakin Leijonakuningas ja Wachowskien Speed Racer.
Elämässä ja elokuvassa minua inspiroivat tunteet ja niiden tunteminen. Parhaiten pääsen niihin käsiksi kuuntelemalla 1980–2000-luvun suomalaista popmusiikkia.
Minkälaisena näet verkostoitumisen merkityksen elokuvien tekemiselle?
Minulle on sanottu, että voisin tehdä elokuvia myös muiden kuin omien kavereideni kanssa. Nyt kuitenkin tuntuu, että haluan tehdä elokuvia nimenomaan kavereideni kanssa. Se, että minulla on kavereita ja ystäviä, joiden kanssa tehdä elokuvia, on parasta mitä voin elokuva-alalla itselleni kuvitella. Ne ystävyydet ovat syntyneet viime vuosina ja ilman tietoista verkostoitumista.
Miten lähestyt taiteellista prosessia, kun ryhdyt työstämään teoksiasi?
Siinä vaiheessa, kun alan uskomaan, että idea on toteuttamisen arvoinen, lainaan kirjastosta kaikki aihetta jollain tavalla käsittelevät kirjat ja asetan ne lattialle sängyn viereen keräämään pölyä ja kasvattamaan sakkoa kirjastoon. Valitettavan harvoin luen niitä kirjoja, mutta pientä selailua tapahtuu kuitenkin.
Prosessi riippuu tosi paljon projektista, mutta yleensä alan ensiksi viettää aikaa kuvauskohteessa tai kuvauskohteen kanssa. Usein idea elokuvaan alkaa paikasta. Saatan kuvata siellä alkuun itsekseni, tehdä havaintoja ja tallentaa niitä kameralla. Vähän myöhemmin otan sinne mukaan työryhmän, jos sellainen on. Heiltä saa uusia ideoita, toisenlaisia näkemyksiä ja asiantuntemusta. On ihana tunne, kun ne varhaisen vaiheen yksinäiset kuvailut osoittautuvat editointivaiheessa korvaamattomiksi lahjoiksi menneisyydestä.
Miten kehität omaa työskentelyäsi ja pyrit löytämään uusia ideoita, aiheita tai lähestymistapoja työskentelyysi?
Ehkä teen sitä jatkuvasti vähän huomaamatta. Pyrin altistamaan itseni asioille, joita en ymmärrä. Tietenkin sitä tapahtuu koko ajan, mutta kiinnostavia havaintoja syntyy, kun lakkaan ottamasta asioita itsestäänselvyytenä.
Olen tällä hetkellä kriisissä, mutta jokainen kriisi on mahdollisuus. Olen tehnyt muutaman lyhärin ja videoteoksen ja jokaisen jälkeen halunnut jatkossa tehdä asiat päinvastaisella tavalla. Nyt haluan taas irtautua kaikesta aiemmasta, ja on vielä epäselvää, mistä suunnasta tulee maata näkyviin ja milloin.
Ville Koskinen työstää Kehittämössä Someone Gets Away Again -elokuvaa, jonka tuottaa Ida Karoskoski Zone2 Picturesista.
Kehittämö on AVEKin ja Suomen Kulttuurirahaston uusi kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa sukupolvensa lahjakkaimpien tekijöiden omaäänisyyttä ja synnyttää uusia, korkeatasoisia audiovisuaalisia teoksia. Ohjelmaan valitut tekijät saavat teostensa kehittämiseksi 55 000 €:n tuen sekä henkilökohtaista mentorointia alan kansainvälisiltä huippuammattilaisilta.
Ohjelman mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston taloudellinen tuki. Ohjelma rahoitetaan puoliksi Suomen Kulttuurirahaston tuella ja puoliksi AVEKin yksityisen kopioinnin hyvityksestä tulevilla tekijänoikeusvaroilla.
