Elokuvantekijä August Joensalo. Kuva: Riitta Supperi
Kerro lisää Mielikuvitusystävä-teosprojektistasi – miten päädyit aiheen pariin ja mistä teos kertoo?
Elokuva on lohdullinen tarina Venäjän kainalossa, Pohjois-Karjalan pikkukylässä kasvaneen queer-lapsen yksinäisyydestä. Päähenkilö kohtaa aikuisena lapsuuden mielikuvitusystävänsä. Elokuva kuvittelee toisenlaisen todellisuuden; mitä jos olisi ollut joku, joka olisi tukena, turvana ja lohtuna? Se kertoo mielikuvitusystävään uudelleentutustumisen myötä päähenkilön matkasta kohti omien karjalaisten juurien herättämistä.
Elokuva on monella tapaa hyvin omakohtainen ja perustuu omiin ulkopuolisuuden kokemuksiini periferialla kasvamisesta.
Mikä on ammatillinen taustasi? Miten olet päätynyt elokuvien tekemisen pariin?
Sain ensimmäisen valokuvakamerani 15-vuotiaana ja sen jälkeen olen kuvannut aktiivisesti kaikkea. Teini-iässä kiinnostuin elokuvista, kuvaamisesta ja näyttelemisestä ja katsoin paljon amerikkalaisia 1970-, 80- ja 90-luvulla tehtyjä elokuvia. Kesti kuitenkin pitkään tajuta, että elokuvien tekeminen voisi oikeasti olla ura. Kukaan ei yksinkertaisesti ollut sanonut minulle, että se olisi mahdollista!
En oikeastaan tiennyt mitä ”taiteilijuus” käsittäisi, tiesin vain, että halusin mennä sitä kohti. Sittemmin olen opiskellut elokuvaohjausta Aalto-yliopistossa sekä Göteborgissa HDK-Valandissa. Olen tehnyt useita niin fiktiivisiä kuin dokumentaarisia lyhytelokuvia. Valokuvapraktiikkani kulkee elokuvantekemisen lomassa.
Miksi päätit hakea Kehittämö-ohjelmaan?
Olen opiskellut nimenomaan ohjaamista, en kirjoittamista. Kirjoittaminen on tuntunut abstraktilta, ja pitkä elokuva muotona on niin massiivinen, etten ole tiennyt miten aloittaa. Koin, että Kehittämö tarjoaisi oikeanlaista tukea ensimmäisen pitkän fiktion kirjoittamiseen. Olin oikeassa. Olen saanut mentoriltani jo nyt paljon konkreettisia työkaluja.
Minkälaisia asioita haluat erityisesti kehittää ohjelman aikana?
Toivoisin löytäväni omanlaiseni työskentelytavan elokuvan kirjoittajana. Ensisijaisesti haluan keskittyä kirjoittamiseen ja löytää siihen rutiinin. Lisäksi haluan kehittää elokuvani muotoa ja dramaturgiaa.
Minkälaiset elokuvat, muut taiteen muodot tai elokuvan tekijät inspiroivat omaa työskentelyäsi?
Luen todella paljon kirjoja, tällä hetkellä erityisesti scifiä. Pidän tarinoista, jotka räjäyttävät käsitykseni maailmankaikkeuden ja todellisuuden rajoista ja olemuksesta. Lempikirjailijoitani ovat muun muassa Octavia Butler, Becky Chambers, Dan Simmons ja Cixin Liu.
Muu minua erityisesti inspiroiva ja koskettanut teos on Lou Sullivanin päiväkirjat We Both Laughed in Pleasure. Sullivan oli kirjailija ja aktivisti. Teoksessaan hän kuvaa rehellisesti ja sydäntä repivästi elämäänsä ja kamppailuansa sukupuolta vahvistavien hoitojen saamiseksi homomiehenä.
Ohjaajia, jotka ovat erityisesti muovanneet ajatteluani elokuvasta ja elokuvakerronnasta ovat muun muassa Agnès Varda, Céline Sciamma ja Abbas Kiarostami. Vardan tapa käyttää kameraa leikkisästi ja itseironisesti sekä aikaisissa fiktioissa että myöhäisemmissä dokumenteissa saa minut aina pois tolaltani parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikki Vardassa saa minut itkemään!
Sciamman Petite Maman (suomeksi Maja lapsuuden reunalla) on ollut referenssinä omalle elokuvalleni. Sciamma käsittelee vaikeita aiheita ja tunteita näyttämättä päähenkilöidensä kärsimystä valkokankaalla. Hänen katseensa on hellä ja rakastava. Siihen pyrin itsekin.
Kiarostamin elokuvat saavat minut aina rakastumaan elokuvaan uudelleen – ovathan ne jonkinlaisia kuvauksia elokuvasta eli ”cinemasta” itsestään.
Miten kehität omaa työskentelyäsi ja pyrit löytämään uusia ideoita, aiheita tai lähestymistapoja työskentelyysi?
Aiheeni ja ideani ovat ympärilläni elämässä, eikä niitä tarvitse sen kummemmin etsiä. Olen ympäröinyt itseni ihmisillä, jotka antavat minulle valtavasti voimaa, tukea, rakkautta ja inspiraatiota. Koen työssäni tärkeäksi kertoa yhteisön sisältä käsin yhteisöni elämästä ja näin horjuttaa sortavia rakenteita.
Työni on minulle erittäin tärkeää ja käytän siihen paljon aikaa. Haastavinta on tehdä aikaa ja tilaa alas istumiselle ja ideoiden muovaamiselle oikeaan muotoon.
Minkälainen rooli on mielestäsi eri tahojen yhteistyöllä elokuvien tekemisessä – millaisena esimerkiksi näet tuottajan ja ohjaajan välisen yhteistyön merkityksen?
Itse koen tuottajan tärkeäksi luovaksi kollegaksi, jonka kanssa suuntaamme kohti yhdessä määriteltyä päämäärää. Vaikka meillä on eri vastuut, parhaimmillaan tuottaja pystyy toimimaan objektiivisina silminä sellaisissa hetkissä, kun itse olen liian syvällä omassa tarinassani enkä enää osaa hahmottaa asioita kokonaisuuksina. Elokuvan tekeminen ylipäänsä on syvällisesti ja fundamentaalisesti ryhmätyöskentelyä. Mielestäni voitaisiin jo luopua luovan neron myytistä. Kaikki parhaat työni teen yhteistyössä upeiden ihmisten kanssa.
Millaisia haasteita aloittelevat elokuvantekijät mielestäsi kohtaavat uransa käynnistämisessä Suomessa?
On selvää, että ensimmäistä pitkää elokuvaa on vaikea päästä ohjaamaan, ja sille on vaikea saada rahoitusta – tämä on totta varsinkin marginalisoituihin ryhmiin kuuluville ohjaajille. Sitten kun elokuvaa pääsee tekemään, on kova paine onnistua, vaikka tekee ensimmäistä kertaa jotain ihan uutta ja uskomattoman vaikeaa!
Pitkä elokuva on muodoltaan täysin erilainen kuin lyhyt elokuva. Itselleni on tuntunut suurelta haasteelta siirtyä tekemään kymmenen minuutin tarinasta sadan minuutin tarinaa. Siksi Kehittämö tuntuu niin tärkeältä; se antaa tilaa ohjaajille kokeilla ja kehittää ideaansa rauhassa ilman tulosvastuuta.
August Joensalo työstää Kehittämössä fiktioelokuvaa Mielikuvitusystävä, jonka tuottaa Emilia Haukka Aamu Film Companysta.
Kehittämö on AVEKin ja Suomen Kulttuurirahaston uusi kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa sukupolvensa lahjakkaimpien tekijöiden omaäänisyyttä ja synnyttää uusia, korkeatasoisia audiovisuaalisia teoksia. Ohjelmaan valitut tekijät saavat teostensa kehittämiseksi 55 000 €:n tuen sekä henkilökohtaista mentorointia alan kansainvälisiltä huippuammattilaisilta.
Ohjelman mahdollistaa Suomen Kulttuurirahaston taloudellinen tuki. Ohjelma rahoitetaan puoliksi Suomen Kulttuurirahaston tuella ja puoliksi AVEKin yksityisen kopioinnin hyvityksestä tulevilla tekijänoikeusvaroilla.
