Viimeisen vuoden aikana Konsta Punkka on ehtinyt olla hetken aloillaan. Maailmaa nähnyt luontokuvaaja on kuvannut koronapandemian aikana lähinnä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa. Kiireiden vähennyttyä on ollut aikaa keskittyä pitkäaikaiseen projektiin, eläimien kuvaamiseen kaupunkimiljöössä.
Betoniviidakko vilisee eläimiä, mutta niiden kuvaaminen elinympäristössään, katuvalojen alla, ei ole helppoa. Prosessi kiehtoo Punkkaa.
”Kaupungissa yritän aluksi bongata eläimiä öisin. Niitä voi yleensä seurata läheltä pyörällä tai kävellen, sillä ihmisiin jonkin verran tottuneina ne eivät välttämättä pinkaise heti karkuun. Jos onnistuu seuraamaan samaa eläintä useamman päivän ajan, saa kartoitettua sen elinympäristön tai löydettyä pesän. Sen jälkeen kuvien ottaminen muuttuu helpommaksi.”
Kun saman eläimen kanssa viettää viikon, sille voi luoda kuvien kautta tarinaa. Punkka hahmottelee ennalta mielessään kuvia, jollaisia hän sitten pyrkii ottamaan.
”Kun sellaisessa onnistuu, fiilis on todella upea.”
Tulevaisuudessa suunnitelmana on kuvata eläimiä myös maailman suurimmissa miljoonakaupungeissa.
”Pari vuotta sitten sain kuvattua pesukarhuja New Yorkissa. Ajattelin sen jälkeen, että vitsi olisi siistiä kuvata samaa konseptia muuallakin.”
Intohimo vei valokuvaajaksi
Konsta Punkan kuvat muun muassa ketuista, oravista ja näyttävistä maisemista ovat monille tuttuja etenkin sosiaalisesta mediasta. Instagramissa Punkka on yksi tunnetuimmista suomalaisista: seuraajia on yli 1,3 miljoonaa. Vaikuttavan kokoinen yleisö on seurausta omistautumisesta asialle, jota on intohimoisesti halunnut tehdä.
”Olen aina tuntenut valokuvaamista kohtaan suurta paloa. Jäin jo alussa koukkuun hyvän olon tunteeseen, jonka onnistuneen kuvan ottaminen synnytti.”
Valokuvaaminen vei mukanaan, ja pian harrastuksesta alkoi muovautua haave ammattilaisuudesta. Punkka muistaa kuulleensa epäilyjä sen suhteen, voiko luontokuvaamisesta tehdä itselleen ammattia. Hän tiedosti itsekin, että luovalta alalta elannon saaminen voi olla hankalaa, mutta riski kannatti ottaa. Nyt Punkka kuvailee elävänsä unelmaansa.
”Rahan suhteen ajattelin, että kunhan sillä pärjäisi. Itselleni tärkeimmät mittarit ovat aina olleet onnellisuus ja se, minkälaisia asioita pääsee kokemaan.”
Luonto on lähellä
Jos poikkeuksellinen maailmantilanne on johdattanut Punkan entistä enemmän lähiluonnon äärelle, on se tehnyt niin myös muille suomalaisille. Kävelypolut, pitkospuut, kansallispuistot, saaret ja kalliot tulivat viime vuonna monille tutuiksi. Kaupungissakin tutut elementit saattoivat herättää uudenlaista kiinnostusta. Luminen talvi vei suomalaiset hiihtämään, metsiin ja muualle lähiympäristöön.
”On ollut upea huomata, kuinka ihmisten luontosuhde on muuttunut”, koko ikänsä luonnossa viihtynyt Punkka toteaa.
”Kun pääsyä maailmalle ei ole ollut, ihmiset ovat huomanneet, että ’oho, tuossa takapihalla onkin siistin näköinen kallio, enpä ole koskaan siellä käynyt’. Ja sitten sieltä saa jonkin hienon kokemuksen.”
”Kaikista vaikein osuus on luontoon lähteminen, mutta kun sinne pääsee, siellä on kivaa.”
Myös nuorempia kollegoitaan ja uraansa aloittelevia luontokuvaajia ajatellen Punkka näkee lähiluontoon tutustumisen mahdollisuutena.
”Etenkin nuoret kuvaajat harmittelevat sitä, että ei ole varaa lähteä kuvaamaan kauas kotoa, Afrikkaan tai Lappiin. Haluaisin omilla töilläni tuoda heillekin esiin sitä, että luontoa ja eläimiä on myös aivan tässä lähellä.”
Sosiaalinen media suo mahdollisuuksia tekijöille
Suuresta yleisöstä huolimatta Punkka ei itse koe olevansa somevaikuttaja. Ennen kaikkea sosiaalinen media on hänelle väylä, joka mahdollistaa omien teosten esittelyn, ja sitä kautta myös työtarjoukset.
”Instagram on minulle kuvaajana ja taiteilijana paikka, jossa pystyn esittelemään portfoliotani ihmisille. Julkaisen siellä rakastamani työn jälkiä. Kun yleisöä on paljon, kuvat leviävät hyvin laajalle.”
Somen kautta ammattilaisuuteen noussut itseoppinut kuvaaja on kohdannut myös kritiikkiä. Punkka ei ole käynyt taidekouluja tai osallistunut luontokuvauskilpailuihin, vaan omia teoksiaan netissä julkaisemalla saavuttanut yleisön ja vakiintuneen aseman.
”Maailma muuttuu. Uusien tuulien mukana tulee aina kriittisyyttä, mikä on tietenkin myös hyvästä.”
Punkka pitää hienona asiana sitä, että netin ja somen myötä tapahtunut julkaisukynnyksen madaltuminen on rikkonut vanhoillisia raameja taiteentekijöille. Ammattilaiseksi voi edetä yhä useammin perinteisten reittien ulkopuolelta.
”Nykyään itse töillä on enemmän väliä kuin sillä, keitä ihmisiä taiteilija tuntee. Se antaa kaikille tasaisemmat lähtökohdat.”
Somessa tarkkana saa kuitenkin olla muun muassa tekijänoikeuksien kanssa. ”Pitää pysyä kärryillä siitä, miten ja missä kuvia käytetään. On tärkeää, että kuvien ja teosten käyttämisestä maksetaan asianmukainen korvaus.”
Teksti: Leo Taanila
Kuvat: Riitta Supperi