Ohjaaja-käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa ja tuottaja Riina Hyytiä ovat työskennelleet yhdessä jo parinkymmenen vuoden ajan. Pitkän työkumppanuuden salaisuus piilee yhtenevissä tekemisen tavoissa ja tavoitteissa. Työhön suhtaudutaan ihmislähtöisesti ja ilon kautta.
”Ihmisten olemisen, tekemisen ja lahjakkuuden arvostamisen tärkeys on meille molemmille olennaista”, Hyytiä toteaa.
”Toinen osa meidän yhteistyömme kivijalkaa on samanlainen näkemys siitä, minkälaisia teoksia etiikaltaan ja sävyltään pyrimme tekemään. ’Iso missio’ on samankaltainen. Haluamme tehdä mieluummin sellaisia juttuja, joiden näkemisen jälkeen ihminen jaksaa paremmin herätä seuraavaan päivään”, Vuoksenmaa jatkaa.
Työpari ammentaa parisuhteista
Johanna Vuoksenmaa ja Riina Hyytiä opiskelivat samaan aikaan Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella, mutta eivät päätyneet samoihin projekteihin. Paremmin he tutustuivat vasta, kun Hyytiä haastatteli väitöskirjaansa varten Vuoksenmaata lastenelokuvan tekemisestä.
Ensimmäinen yhteisprojekti toteutui 2000-luvun alussa, kun Filmiteollisuudella työskennellyt Hyytiä kysyi, olisiko Vuoksenmaalla kiinnostusta lähteä ohjaamaan sketsisarjaa. Syntyi parisuhteita käsittelevä Paristo, jota tehtiin kaksi kautta. Teema on toistunut kaksikon tuotannoissa läpi vuosien, tähän päivään asti.
”Ollaan edelleen niiden samojen teemojen äärellä, joiden parissa on yhteistyö aloitettukin. Parisuhteita ja ihmissuhteita tarkastellaan sellaisten silmälasien läpi, että jokin on aina hieman vinksallaan, eikä asioita oteta äärimmäisen vakavasti”, Hyytiä kertoo.
Vuodesta 2008 lähtien Hyytiä ja Vuoksenmaa ovat työskennelleet yhdessä perustamassaan tuotantoyhtiö Dionysos Filmsissä. Yhteistöiden lista on pitkä: elokuvat Toinen jalka haudasta, 21 tapaa pilata avioliitto, Viikossa aikuiseksi ja 70 on vain numero sekä tv-sarjat Mökki, Klikkaa mua ja Ex-onnelliset.
Ohjaaja saa työryhmän kertomaan samaa tarinaa, tuottaja mahdollistaa teoksen syntymisen
Ohjaajan työskentely mielletään yleensä kuvauspaikalla johtamiseksi ja neuvomiseksi sekä työskentelemiseksi jonkinlaisen vision pohjalta. Mielikuvasta jäävät uupumaan työn kaksi yhtälailla tärkeää vaihetta, ennakkosuunnittelu ja jälkityöt, Vuoksenmaa sanoo.
”Ennen kuvauksien aloittamista ohjaajan tehtävänä on saada produktion jokainen työryhmä kertomaan samaa tarinaa. Kunkin osaston, kuten lavastuksen ja puvustuksen kanssa käydään erilaisia keskusteluja referensseistä ja halutuista kokonaisuuksista. Oma keskeinen vaiheensa on roolittaminen, jossa pyritään löytämään kuhunkin rooliin oikeat ja keskenään hyvin yhteensopivat näyttelijät”, Vuoksenmaa avaa prosessia.
Itse kuvauksissa edetään tarkasti suunnitellun aikataulun, call sheetin, mukaisesti. Ohjaaja vastaa ison työryhmän yhteistyön sujuvuudesta. Vuoksenmaalle koko ryhmän keskuudessa vallitseva myönteinen ilmapiiri on kaikki kaikessa.
”On tärkeää löytää polttoaine, jolla juuri tämän ryhmän kaikki moottorit saa käyntiin. Kun koneen kaikki osat kulkevat samaan tahtiin, tekeminen helpottuu”, hän sanoo.
Vuoksenmaa näkee johtamisen avaimeksi kommunikaation. Kunkin työryhmän jäsenen kohdalla pitää tunnistaa juuri hänelle sopiva kieli ja puhumisen tapa.
”Yleisesti kehuilla johtaminen on hedelmällistä, sillä niitä viljelemällä ihmiset alkavat kehua myös toisiaan, ja siitä syntyy tapa”, Vuoksenmaa toteaa.
Tarvitsen tunteen siitä, että minulla on annettavaa tälle projektille. Sitä pidän oman tuottajuuteni ytimenä.
Riina Hyytiä, tuottaja
Tuottajan työ käynnistyy kauan ennen elokuvan tai tv-sarjan kuvauksien alkamista ja jatkuu mahdollisesti jopa vuosien päähän teoksen julkaisusta. Hyytiä ja Vuoksenmaa saattavat keskustella kiinnostavista aiheista ja teemoista pari vuotta ennen kuin konsepti niiden käsittelyyn hahmottuu. Hyytiälle ideointivaihe on usein jopa mielenkiintoisin vaihe tuotannossa.
”Usein jää huomioimatta, että tuottajuus lähtee idean kehittelystä. Tuottaja pohtii, mihin sitoutuu ja mihin haluaa käyttää seuraavat viisi vuotta. Tarvitsen tunteen siitä, että minulla on annettavaa tälle projektille. Sitä pidän oman tuottajuuteni ytimenä”, Hyytiä kuvailee.
Sitoutumisen jälkeen tuottaja jatkaa idean kehittämistä ohjaajan kanssa ja lähtee mahdollistamaan projektin toteutumista. Työ sisältää runsaasti vuorovaikutusta ja keskusteluja erilaisten tahojen kanssa siitä, miten teos voisi toteutua. Jossain vaiheessa konsepti on siinä pisteessä, että on syytä löytää rahoittajia. Riittävällä rahoituksella mahdollistetaan projektiin osallistuminen kaikille työryhmän jäsenille.
Tuottaja on myös katsojan edustaja. Hyytiä lukee käsikirjoitusversiot läpi ja kommentoi niitä. Vuoksenmaa huomauttaa, että tuttu työpari on tässä vaiheessa arvokas. Palautetta uskaltaa antaa suorempaan, ja vastaanottaja osaa myös ottaa sen luottavaisena vastaan.
Hyytiä pyrkii jatkuvaan oppimiseen siten, että työtä voitaisiin tehdä riemun ja ilon kautta, yhdessä: ”Tuottaja johtaa projektia, mutta tuotantotiimiin kuuluvat kaikki työryhmän jäsenet. Omassa työssäni pyrin purkamaan vastakkainasettelua ja tunnetta hierarkkisuudesta.”
Uusin elokuva valmistui poikkeusoloissa
Vuoksenmaan ja Hyytiän tuorein valmistunut projekti, 70 on vain numero, saa ensi-iltansa vuoden 2021 syksynä. Elokuvassa Hannele Lauri esittää kansan rakastamaa artistia Seijaa, joka on tottunut varjelemaan yksityisyyttään. Samalla hän on etäännyttänyt itsensä miltei kaikista ihmisistä, mutta joutuu tarkastelemaan asemaansa tutustuttuaan biisinkirjoitusleirillä Lauriin (Mikko Nousiainen).
”Rakastan vanhoja ihmisiä”, Vuoksenmaa kertoo teoksen taustoista. ”Olen jo pitkään halunnut tehdä heistä elokuvan.” Vuoksenmaa on itse 1980-luvulla työskennellyt vanhainkodissa, ja hän kuvailee elokuvan juurien olevan havainnoissa, jotka on tehty jo silloin.
Elokuvaa jouduttiin koronan takia kuvaamaan poikkeusoloissa. Ensimmäinen kuvausjakso päättyi päivä ennen ensimmäisiä rajoituksia maaliskuussa 2020. Toinen osuus kuvattiin saman vuoden touko-kesäkuussa maskien kera ja turvallisuussuosituksia noudattaen.
”Projekti saatiin kuitenkin maaliin pitkälti alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan”, Vuoksenmaa sanoo.
Menestystä tärkeämpää on se, että varsinaisina työpäivinä on miellyttävää työskennellä.
Johanna Vuoksenmaa, ohjaaja-käsikirjoittaja
Pandemiatilanne on muuttanut työtapoja jo ennestään epävarmuuksille alttiilla elokuva-alalla. Tuottajalle tilanne on tarkoittanut perspektiivin muuttamista. Pitkän aikavälin täsmällisiä suunnitelmia ei ole voinut tehdä, kun milloin vain joku työryhmästä on saattanut sairastua tai joutua kahdeksi viikoksi karanteeniin.
”Johtamistyöstä on tullut päivittäistä ja tulipaloja täytyy sammuttaa tiheämmin. B-suunnitelmista on täytynyt luopua, sillä sattumanvaraisuus on niin suurta, että on helpompaa seurata alkuperäistä suunnitelmaa ja reagoida aina muutosten tullessa eteen”, Hyytiä kertoo.
Tekemisen ilo on menestystä tärkeämpää
Monien taiteenlajien, kuten valokuvauksen ja musiikin sanoittamisen parissa työskennellyt Vuoksenmaa kuvailee suhdettaan tekijänoikeuksiin kiitolliseksi. Hyytiälle suhde on ennen kaikkea käytännöllinen. Jos tuotantoyhtiöllä on riittävät tekijänoikeudet tuottamaansa teokseen, sen voi myydä eteenpäin, esimerkiksi ulkomaiselle suoratoistopalvelulle.
Haastatteluhetkellä Hyytiällä on edessään neuvottelut Klikkaa mua -sarjan uudelleenversioinnista ulkomaille, 10 vuotta ensimmäisen Suomessa esitetyn tuotantokauden jälkeen.
”Tuottajana haluaa varmistaa sen, että teos saa arvoisensa ja niin pitkän elämän kuin mahdollista. Teosten myyminen suuremmille yleisöille tarkoittaa taas lisätuloja tekijänoikeuksien haltijoille.”
Suuria yleisöjä Vuoksenmaan ja Hyytiän projektit ovat todella saavuttaneet, ja myös palkintoja on teoksille siunaantunut. Tärkeämpänä menestyksen mittana Hyytiä pitää kuitenkin jatkunutta yhteistyötä.
”Ajattelen menestyksen olevan sitä, että ensimmäisen yhteistyön jälkeen on tehty se toinen. Tekemisen ilo on työskentelyn kannalta äärimmäisen tärkeä asia”, hän toteaa.
Vuoksenmaa on samoilla linjoilla: ”Menestystä tärkeämpää on se, että varsinaisina työpäivinä on miellyttävää työskennellä. Totta kai meilläkin on erimielisyyksiä, ja niistä joskus väännetään, mutta tekemisen perussävyn tulee olla sellainen, että siitä voi iloita. Työmotivaatio kumpuaa yksittäisistä työpäivistä, ei harvinaislaatuisista juhlailloista.”
Pitkän työkumppanuuden hyvät puolet ovat molemmille selkeät.
”Muun muassa oppimisesta tulee hedelmällisempää. Yhdessä voidaan pohtia, mikä on toiminut ja vahvistaa sitä seuraavassa projektissa. Myös vastoinkäymiset on helpompi ottaa vastaan, kun toinen on tukena”, Hyytiä sanoo.
Teksti: Leo Taanila
Kuvat: Riitta Supperi
