Tekijänoikeus syntyy samalla kuin teoskin. Tekijänoikeus syntyy sille henkilölle, joka on luonut teoksen. Tekijän iällä ei ole merkitystä, eli myös alaikäinen voi olla tekijä. Tekijänoikeuden syntyminen ei edellytä teosten rekisteröintiä tai muita muodollisuuksia. Tekijänoikeuden syntyminen ei edellytä myöskään teoksen julkaisemista tai julkistamista – myös ns. pöytälaatikkoteokset ovat suojattuja. Myös lähioikeudet ovat voimassa suoraan tekijänoikeuslain nojalla.
Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Valokuvien suoja-aika riippuu valokuvasta. Jos valokuva yltää teostasoon, toisin sanoen on omaperäinen ja itsenäinen, sen suoja-aika on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Muiden valokuvien suoja-aika on lyhyempi. Tällaisten ns. tavallisten valokuvien suoja-aika on voimassa 50 vuotta kuvan ottamisvuodesta.
Henkilöllä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseensa. Tekijä voi yksin määrätä teoksestaan. Vastaavasti tekijällä on oikeus kieltää muita käyttämästä teostaan. Jos kyseessä on useamman henkilön yhdessä luoma teos, tarvitaan lupa teoksen käyttöön jokaiselta tekijältä.
Käytännössä tekijänoikeus tarkoittaa usein sitä, että tekijällä on oikeus käyttää teostaan taloudellisesti hyväkseen. Tekijällä on myös pääsääntöisesti oikeus määrätä siitä, miten ja missä tilanteissa muut voivat käyttää hänen teostaan.
Teoksen kopioiminen
Tekijällä on oikeus päättää siitä, valmistetaanko hänen teoksestaan kappaleita eli esimerkiksi kopioidaanko hänen kirjaansa tai sävellystään. Kappaleen valmistamisoikeuden piiriin kuuluvat kaikki mahdolliset tavat tai tekniikat, joilla teos voidaan kopioida. Niin valokopiointi kuin aineiston skannaaminen ovat kopiointia, josta tekijällä on valta päättää. Tekijällä on oikeus päättää myös teoksensa muusta tallentamisesta.
Tekijä saa päättää teoksensa suoran kopioinnin ohella myös teoksen kopioimisesta muutetussa tai muunnellussa muodossa. Esimerkiksi kuvan värien muuttamisesta tai romaanin kääntämisestä päättää tekijä. Myös teoksen osan kopioiminen on tekijän määräysvallassa. Esimerkiksi yhden säkeistön kopioiminen laulusta edellyttää pääsääntöisesti tekijän lupaa.
Näihin pääsääntöihin on olemassa myös poikkeuksia, kuten yksityistä käyttöä koskeva säännös.
Teoksen saattaminen yleisön saataviin
Tekijä saa päättää siitä, saatetaanko hänen teoksensa yleisön saataviin. Myös kappaleen saattaminen yleisön saataviin muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen, on tekijän määräysvallassa.
Teoksen yleisön saataville saattamisessa on kyse siitä, että yleisölle annetaan tekijän suostumuksella esimerkiksi mahdollisuus lukea kirja, kuunnella sävellys tai katsoa elokuva. Yleisön saataviin saattaminen voi olla yleisölle välittämistä, julkista esittämistä, julkista näyttämistä tai teoksen kappaleiden, esimerkiksi kirjojen tai videoiden levittämistä yleisön keskuuteen myymällä, vuokraamalla tai muulla tavoin jakelemalla esimerkiksi tietoverkon välityksellä.
Teoksen yleisön saataviin saattaminen kuuluu tekijän yksinoikeuden piiriin silloin, kun kyse on julkisesta tai yleisölle suuntautuvasta toiminnasta. Esimerkiksi perhepiirissä saa vapaasti esittää ja näyttää teoksia.
Tekijän moraaliset oikeudet
Tekijän moraalisiin oikeuksiin kuuluvat isyysoikeus ja respekti- eli kunnioittamisoikeus.
Isyysoikeus koskee tekijän nimen ilmoittamista. Nimi on ilmoitettava hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappale tai kun teos saatetaan yleisön saataviin esimerkiksi esittämällä se julkisesti. Tarkkoja sääntöjä siitä, missä ja miten nimi ilmoitetaan, ei ole. Nimi tulee liittää siihen yhteyteen, mihin se kulloinkin luontevasti kuuluu.
Respektioikeus tarkoittaa sitä, että teosta ei saa muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa taikka omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla. Teosta ei myöskään saa saattaa yleisön saataviin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.
Lain mukaan sillä, joka on luonut kirjallisen tai taiteellisen teoksen, on tekijänoikeus teokseensa.
Mikä tahansa kirjallinen tai taiteellinen teos voi saada tekijänoikeuden suojaa, jos se on omaperäinen ja itsenäinen. Teoksen käyttötarkoituksella tai taiteellisella tasolla ei ole merkitystä suojan saamisen kannalta. Merkitystä ei myöskään ole sillä, millä tekniikalla tai materiaalilla teos on toteutettu. Esimerkiksi kuvaa koskevat tekijänoikeuden säännöt suojaavat niin kirjaan painettua kuin internetsivulla olevaa kuvaa.
Suojattuja teoksia voivat olla esimerkiksi kirjat, lehdet, maalaukset, valokuvat, elokuvat, sävellykset, sanoitukset, näytelmät, kartat tai tietokoneohjelmat.
Tekijänoikeus suojaa teoksen ulkomuotoa ja ilmaisutapaa. Sen sijaan teoksen sisältämää ideaa, tietoa, teoriaa tai periaatetta ei suojata. Näin ollen samasta aiheesta, teemasta tai juonesta voidaan tehdä useita teoksia, jotka kaikki saavat suojan. Teoksesta saa myös käyttää tietoa, kunhan kirjoittaa tämän tiedon omin sanoin.
Tekijällä on pääsääntöisesti yksinoikeus päättää teoksensa käyttämisestä. Kun teos julkaistaan tai julkistetaan, tekijän yksinoikeus kapenee. Julkistamisella tarkoitetaan teoksen saattamista luvallisesti yleisön saataviin. Teos on puolestaan julkaistu silloin, kun sen kappaleita tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan tai muutoin levitetty yleisön keskuuteen.
Tekijänoikeuslaissa on säädetty useita poikkeuksia tekijän yksinoikeudesta. Näitä kutsutaan tekijänoikeuden rajoituksiksi. Rajoituksen nojalla teosta voidaan käyttää ilman tekijän suostumusta.
Yleisimpiä tekijän yksinoikeutta rajoittavia säännöksiä ovat kopiointi yksityiseen käyttöön sekä siteeraus.
On hyvä huomata, että rajoitussäännöksen nojallakin teosta käytettäessä tulee tekijän moraalisia oikeuksia kunnioittaa eli tekijä ja lähde tulee mainita. Teoksen on myös oltava laillisesti käyttäjän saatavilla.
Yksityinen käyttö
Julkistetusta teoksesta saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen eli omaan ja perheen käyttöön. Yksityiseen käyttöön valmistettuja kappaleita ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi niiden myynti on kiellettyä. Tietokoneohjelmien ja digitaalisessa muodossa olevien tietokantojen kopiointi ei kuitenkaan ole sallittua edes yksityiskäyttöön.
Siteeraus
Julkistetuista teoksista saa ottaa lainauksia eli sitaatteja hyvän tavan mukaisesti. Sitaatilla tulee olla asiallinen yhteys teokseen, jossa sitaattia käytetään. Esimerkiksi sitaatin käyttäminen voi olla mahdollista kritisoitaessa kyseistä teosta.
Lainauksia on lupa ottaa tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Laissa ei kuitenkaan ole asetettu tiettyjä rajoja sitaatin pituudelle. Siteerauksen tarkoitus on tavallisesti havainnollistaa käsiteltyä kysymystä, joten sitaatti voi olla pidempikin, jos se on välttämätöntä asian havainnollistamiseksi. Siteerattaessa teosta on aina muistettava mainita siteerattava teos.
Tekstin- ja tiedonlouhinta
Tekstin- ja tiedonlouhintaa varten saa valmistaa ja säilyttää kappaleita teoksista, joihin on laillinen pääsy, mikäli teoksen tekijä ei ole nimenomaisesti kieltänyt aineistonsa käyttöä. Tekijä on voinut pidättää oikeutensa eli kieltää teostensa käytön kaupallisessa tekstin- ja tiedonlouhinnassa esimerkiksi sivuston tai palvelun käyttöehdoissa, tiedoston metatiedoissa tai erilaisin rajausstandardein.
Tutkimusorganisaatiot ja kulttuuriperintölaitokset, joilla on laillinen pääsy teokseen, saavat valmistaa teoksesta kappaleita tieteellisessä tutkimuksessa tapahtuvaa tekstin- ja tiedonlouhintaa varten. Kappaleita saa myös säilyttää tieteellistä tutkimusta varten, mukaan lukien tutkimustulosten todentamiseen myöhemmin. Tämä edellyttää, että teoksen kappaleet ovat vain siihen oikeutettujen saatavilla. Tutkimusorganisaatioiden ja kulttuuriperintölaitosten tieteelliseen tutkimukseen toteuttamaa tekstin- ja tiedonlouhintaa ei voida kieltää sopimuksin tai estää teknisin keinoin.
Parodia
Julkistettua teosta saa käyttää parodiassa, karikatyyrissä ja pastississa. Lain sallima parodia viittaa olemassa olevaan teokseen, mutta poikkeaa siitä kuitenkin ”havaittavissa olevalla tavalla” esimerkiksi huumorin tai pilailun keinoin. Sallittu parodia voi olla esimerkiksi ivallinen, liioitteleva tai koominen toisen teoksen jäljitelmä. Lain mukaan parodia ei kuitenkaan saa olla syrjivä tai muulla tavoin loukkaava. Sallittu parodia hyödyntää alkuperäistä teosta toisessa tarkoituksessa ja kontekstissa. Esimerkiksi meemikin voi olla parodian muoto.
Opetuksen havainnollistaminen
Julkistettua teosta saa käyttää ei-ansiotarkoituksessa tapahtuvassa opetuksessa opetuksen havainnollistamiseksi tietylle rajatulle henkilöpiirille tai suojatussa sähköisessä ympäristössä, jos opetustoiminnan kattavaa sopimuslisenssiä tai muuta käyttölupaa ei ole lainkaan tai helposti saatavilla.
Opetuksen havainnollistaminen sallii teosten osien tai otteiden käytön oppimistoiminnan tukemista, rikastuttamista tai täydentämistä varten. Jos teos on hyvin suppea tai lyhyt, voi olla perusteltua käyttää koko teosta. Opetuksen havainnollistamiseksi saa esimerkiksi esittää YouTube- tai mainosvideon, koska näiden esittämiseen opetuksessa ei ole saatavilla käyttölupaa. Alkuperäisen tekijän nimi ja lähdeteos tulee aina mainita asianmukaisesti.
Tekijä voi luovuttaa tekijänoikeuksiaan vapaasti, esimerkiksi toiselle henkilölle tai yhteisölle. Tekijänoikeuksien luovutus voi olla vastikkeellinen (esimerkiksi myynti tai vaihto) tai vastikkeeton (esimerkiksi lahjoitus). Tekijä voi luovuttaa oikeuksiaan kokonaan tai osittain.
Laki ei aseta mitään erityistä muotoa tekijänoikeuksista sopimiselle.
Tekijänoikeuksista voidaan sopia suullisesti tai kirjallisesti. Esimerkiksi toimittaja voi luovuttaa kirjoittamansa artikkelin julkaisuoikeuden lehdelle.
Kummankin osapuolen kannalta on suositeltavaa, että sopimukset tehdään kirjallisesti. Näin edistetään sitä, että osapuolet käsittävät sopimuksen ehdot samalla tavalla ja ettei myöhemmin synny todisteluvaikeuksia.
Tekijänoikeuksia koskevan sopimuksen sisällölle ei ole olemassa rajoituksia. Sopimuksissa voidaan määritellä vapaasti esimerkiksi teoksen käyttöluvan hinta. Massamuotoisessa lupakaupassa, esimerkiksi Kopioston myöntämien valokopiointilupien osalta, hinta perustuu useimmiten tiettyyn tariffiin.
Vaikka tekijänoikeuksista sovittaessa vallitseekin sopimusvapaus, sopimista voi rajoittaa muun muassa kilpailuoikeus tai yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet, jotka voivat koskea vaikkapa sopimuksen pätemättömyyttä tai sopimusehdon kohtuullistamista.
Moraalisia oikeuksiaan tekijä ei kuitenkaan voi kokonaan luovuttaa. Tekijällä on oikeus saada nimensä mainituksi hyvän tavan mukaisesti teosta käytettäessä (isyysoikeus). Tekijälle kuuluvaa kunnioittamisoikeutta eli respektioikeutta ei myöskään saa sopimuksella kokonaan luovuttaa.
Tekijänoikeuslainsäädäntö on luonteeltaan kansainvälistä. Alalla on solmittu useita kansainvälisiä yleissopimuksia, jotka ulottavat suojan myös toisista sopimusvaltioista peräisin oleviin teoksiin ja lähioikeussuojan kohteisiin. Tekijänoikeuksia koskevat muun muassa Bernin sopimus, Rooman sopimus, TRIPS-sopimus, WIPO:n tekijänoikeussopimus ja WIPO:n esitys- ja äänitesopimus.
Yleissopimusten keskeiset periaatteet ovat:
• minimisuoja, jonka mukaan sopimusvaltion on omassa laissaan saatettava voimaan vähintään sopimuksen määräämä minimitaso.
• kansallinen kohtelu, jonka mukaan toisesta sopimusvaltiosta peräisin oleville teoksille tai lähioikeussuojan kohteille on myönnettävä vähintään samat oikeudet kuin oman maan kansalaisten teoksille.
Kotimaiseen lainsäädäntöömme vaikuttavat myös EU:n tekijänoikeusdirektiivit, joissa säädetty suoja on eräiltä osin korkeampi kuin kansainvälisten sopimusten edellyttämä taso.
Käytännössä lähes kaikki ulkomainen aineisto nauttii Suomessa saman tasoista tekijänoikeussuojaa kuin kotimainen aineisto.
Tekijän yksinoikeus merkitsee sitä, että teoksen käyttöön on aina saatava lupa, ellei jokin tekijänoikeuslain rajoitussäännös oikeuta käyttämään teosta ilman lupaa. Tekijänoikeuden suojaamien teosten käyttö lainvastaisesti on tekijänoikeuden loukkaus.
Luvattoman käytön tapauksessa käyttäjä on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Tämä velvollisuus ei riipu siitä, oliko käyttäjä tietoinen käytön luvattomuudesta. Myös hyvässä uskossa oleva käyttäjä on velvollinen suorittamaan hyvityksen, mikäli hänellä ei ole ollut käyttöön asianmukaista lupaa. Hyvityksen suuruus on yleensä vähintään se hinta, jonka käyttäjä olisi joutunut maksamaan, jos olisi hankkinut asianmukaisen käyttöluvan.
Hyvityksen lisäksi käyttäjä voi joutua suorittamaan tekijälle vahingonkorvausta muustakin menetyksestä sekä kärsimyksestä ja muusta haitasta. Vahingonkorvauksen suuruus arvioidaan kussakin tapauksessa erikseen.
Hyvityksen ja vahingonkorvauksen lisäksi tekijänoikeuden loukkauksesta voi seurata rikosoikeudellinen vastuu eli rangaistus. Rangaistavuuden lähtökohta on loukkauksen haitallisuus suojattavien oikeuksien vaarantamisena ja vahingoittamisena.
Tekijänoikeusrikkomuksesta voidaan tuomita sakkorangaistus. Tahallisesti ja ansiotarkoituksessa tehdystä tekijänoikeusrikoksesta voidaan tuomita enintään kahdeksi vuodeksi vankeuteen.
Teosten luvatonta käyttöä valvovat muun muassa Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus (TTVK) sekä Kopiosto.