Kun on ollut koko ikänsä vaatteiden kanssa tekemisissä, työt pyörivät pukusuunnittelijan päässä jatkuvasti – halusi sitä tai ei. Susse Roosille pukusuunnittelu merkitsee lähestulkoon kaikkea, sillä se on hänelle sekä kokonaisvaltainen työ että intohimoinen harrastus.
”Rakastan projektiluontoista työtä, koska se pitää minut elossa, virkeänä ja luovana. Saan innostua työssäni aina uudestaan. Pukusuunnittelun suola on se, että pääsen sukeltamaan asioihin, joista en tiedä ennestään mitään. Viimeisimpänä olen perehtynyt nyrkkeilyyn ja murtomaahiihtoon.”
Roos kuvailee itseään syvälliseksi suunnittelijaksi, joka tykkää pohtia pienimpiäkin yksityiskohtia. Yksioikoisen kerronnan sijaan tarina kaipaa kerroksia, joita voi kuoria esille pikkuhiljaa. Kaikkea ei kannata paljastaa elokuvassa tai sarjassa ensinäkemältä. Katsojalle pitää jättää oivallettavaa.
”Koen, että minulla on pukusuunnittelijana hyvä psykologinen silmä. Esimerkiksi masentunut ihminen ei aina pukeudu tummaan ja ole huolittelematon, vaan useinhan hän piilottelee olotilaansa nimenomaan ulkokuorellaan”, Roos havainnollistaa.
Inspiraation lähteitä on Roosin mielestä kaikkialla. Hän tarkkailee uteliaasti ihmisten asuvalintoja ja ammentaa niistä ideoita tietoisesti tai tiedostamattaan. Alitajunta työstää kaikkea nähtyä.
”Minusta on ihanaa keksiä kaikkea hullua ja revitellä, mutta osaan myös tehdä hillittyä ja jarrutella. Spesialiteettini taitaa olla myös rumuuden estetiikan luominen tarinaan”, Roos naurahtaa.
Hän on saanut suunnitella puvustuksia lukuisiin tv-sarjoihin ja elokuviin viimeisen 15 vuoden aikana. Onpa kyseessä hilpeä lastenelokuva tai tunteikas epookkidraama, hän syttyy joka kerta mahdollisuudesta kokeilla jotain uutta. Suomessa pukusuunnittelijan ei tarvitse profiloitua vain yhden genren tekijäksi.
Roosille kaikki tuotannot ovat olleet tärkeitä, mutta erityisen mieleenpainuva oli vuonna 2018 ilmestynyt Juice-elokuva. Se poiki hänelle myös pukusuunnittelun Jussi-palkinnon.
”Juice oli vasta toinen pitkä elokuvani ja tietynlainen näytönpaikka. Tiesin pystyväni siihen, mutta koin, että minun piti todistaa se myös muille. Ehkä siksi palkinto ilahdutti erityisesti.”
Henkilöhahmon persoonallinen tarina paistaa läpi vaatteista ja asusteista
Pukusuunnittelija kertoo tarinaa visuaalisen maailman kautta. Hän tukee suunnittelemillaan vaate- ja asustekokonaisuuksilla elokuvan tai tv-sarjan tyylilajia ja näyttelijöiden työtä – ja koko tarinaa.
”Puvustus on näyttelijälle tärkeä työkalu. Autan häntä rakentamaan roolihahmoa ja löytämään sen ytimen. Pyrin aina kuuntelemaan näyttelijän ajatuksia. Minun ei ole tarkoitus pakottaa näyttelijää vaatteisiin, joissa hän ei pysty olemaan”, Roos kuvailee.
Jotta puvustus palvelee tarinankerrontaa parhaalla mahdollisella tavalla, pukusuunnittelija tekee perusteellista taustatyötä. Yksi Roosin tuoreimmista projekteista on vuonna 2024 ensi-iltansa saanut Levoton tuhkimo -elokuva, jossa Dingon tarina pääsi valkokankaalle.
Elokuvassa kunnioitettiin vahvasti historiaa. Lopputuloksesta pyrittiin saamaan niin autenttinen kuin mahdollista, jotta katsoja voisi samaistua aikakauden tunnelmaan ja herättää henkiin omat muistonsa.
Meillä on Suomessa vahvaa osaamista, ja viime vuosina suomalaiset tekijät ovat saaneet hyvin näkyvyyttä ulkomailla.
Roosin sanoin elokuvaa varten luotiin valtava määrä asukokonaisuuksia, koska tarinassa hypitään vauhdilla vuodesta toiseen. Luovuudelle jäi paljon tilaa. Muutamiin kohtauksiin tehtiin myös tarkat kopiot tietyistä vaatteista ja asusteista, koska elokuvaa yhdistettiin vanhaan arkistomateriaaliin.
”Dingo oli herkullinen kohde, koska siitä löytyi paljon materiaalia netin syövereistä, Ylen arkistoista ja YouTuben keikkataltioinneista. Sattumalta maskeeraussuunnittelija Riikka Virtasen eräs tuttu oli kerännyt nuorena leikekirjoja Dingosta. Ne olivat oikeita aarreaittoja” Roos kertoo ja jatkaa:
”Olin itsekin nuorena Dingo-fani. Omakohtainen kokemus bändistä toi tarttumapintaa, mikä auttoi pukujen suunnittelussa. Nautin elokuvan tekemisestä suunnattomasti. Levoton tuhkimo tulee vieläkin mieleeni, jos näen kirpparilla jotakin teemaan sopivaa.”
1980-luvun ajankuva on nykypäivän näkökulmasta vähän vanhahtava ja köyhän oloinen, Roos näkee. Dingon kultakauden aito fiilis ja visuaalisesti näyttävä tarina välittyivät elävästi katsojille.
”Koskaan en ole saanut niin paljon positiivista palautetta puvustuksesta kuin tästä elokuvasta”, Roos iloitsee.
Pukusuunnittelija luo visuaalista maailmaa koko tuotannon kanssa
Uusi produktio starttaa käsikirjoituksesta, jonka Roos lukee huolella. Koskettavat tarinat inspiroivat aina. Ensin Roos tekee omat tulkintansa henkilöhahmoista ja juttelee niistä sitten ohjaajan kanssa.
”Kuuntelen paljon ohjaajaa, koska toteutan hänen visiotaan. Yritän kaivaa ohjaajasta kaiken sen, mitä hän hakee hahmoilta, tyylilajilta ja värimaailmalta. On onni tehdä töitä sellaisten ohjaajien kanssa, jotka kuuntelevat myös pukusuunnittelijan ideoita eivätkä vain sanele kaikkea suoraan.”
Levoton tuhkimo -elokuvaa tehdessään Roos piti pitkiä palavereja ohjaaja Mari Rantasilan ja lavastaja Sasu Joutsin kanssa hyvissä ajoin keväällä, kun varsinaiset kuvaukset alkoivat vasta syksyllä. Roosin kasaamat visuaaliset kuvakollaasit auttoivat hahmottamaan elokuvan henkeä puvustuksen osalta.
”Mitä kauemmin ennakkosuunnitteluun ja materiaalien hankkimiseen on aikaa, sitä parempi ja eheämpi koko tarinasta useimmiten tulee. Ajan kanssa voi tehdä todellisia helmilöytöjä”, Roos huomauttaa.
Vaatteita ja asusteita Roos haali Levotonta tuhkimoa varten pitkälti kirpputoreilta, mutta myös pukuvuokraamot olivat kovassa käytössä. Ilman hyvää projektinhallintaa, koordinointikykyä ja muistia pukusuunnittelijan työstä ei tulisi mitään.
”Yksinhän tätä ei tee kukaan. Työryhmääni kuului puvustaja, pukuassistentti ja harjoittelija. Kuvausten aikana isoissa kohtauksissa oli myös ekstrapukijoita. Suomessa puvustustiimit ovat yleensä aika pieniä, mikä asettaa omat haasteensa tekemiselle.”
Pukusuunnittelija rakentaa elokuvan tarinaa yhdessä maskeeraus- ja lavastussuunnittelijoiden kanssa, jotta visuaaliset elementit puhuvat varmasti samaa kieltä. Äänisuunnittelijaa tarvitaan, kun varmistetaan, että mikit ovat piilossa ja vaatemateriaalit eivät kahise tai aiheuta ei-toivottuja ääniä.
”Kuvauksissa tykkään olla aika hands on. Haluan seurata, miten roolihahmot kehittyvät. Saatan vasta viime hetkellä päättää joitakin asukokonaisuuksia. Levottomassa tuhkimossa löysin kirpparilta aivan tuotannon loppupuolella yhden farkkutakin, jota en vain voinut jättää käyttämättä.”
”Panostan aina hahmojen vaatteisiin ja asusteisiin päästä varpaisiin. Joskus voi olla aikamoinen pettymys, kun on tehnyt upean kokonaisuuden ja lopulta kohtauksessa näkyykin vain näyttelijän poski. Se on kuitenkin osa tätä työtä”, Roos hymähtää.
Ankarat leikkaukset vaikeuttavat av-alan ammattilaisten työllistymistä
Suomen audiovisuaalista alaa kurittavat nyt kitsaat ajat: tv-sarjoja tilataan ja elokuvia rahoitetaan huomattavasti vähemmän kuin vielä pari vuotta sitten. Kun kupla puhkesi vuonna 2024, alan tekijät joutuivat koville. Lohduton tilanne näkyy nyt myös Roosin työpöydällä.
”Tuleva syksy on av-alalla hiljainen ja vaikea. Ensimmäistä kertaa 10 vuoteen en tiedä, mikä minun seuraava projektini on. Tavallaan tässä kohtaa tuntuu ihan hyvältä pitää pieni breikki, eikä tilanne ainakaan vielä ahdista”, Roos muotoilee.
Koska av-alalla tuotannot riippuvat rahoituksesta, yksi ratkaisu olisi houkutella Suomeen lisää kansainvälisiä tuotantoja erilaisilla kannustimilla. Roosin mielestä kannustimia pitäisi lisätä niin, että olisimme kilpailukykyisiä muiden maiden kanssa. Se voisi virkistää tilannetta.
Hallitus puolitti vuoden 2025 alussa yksityisen kopioinnin hyvityksen, joka muodostaa merkittävän osan av-alan ammattilaisten Kopiostosta saamista tekijänoikeuskorvauksista. Vaikka Roosille korvausten merkitys ei ole ollut taloudellisesti kovin merkittävä, monelle muulle on.
”Hallituksen leikkaukset tuntuvat hyvin lyhytnäköisiä, kun ammattilaisilta viedään mahdollisuudet työllistyä, luoda uutta suomalaista kulttuuria ja viedä sitä maailmalle”, Roos harmittelee ja lisää:
”Meillä on Suomessa vahvaa osaamista, ja viime vuosina suomalaiset tekijät ovat saaneet hyvin näkyvyyttä ulkomailla. Olisi hulluutta heittää kaikki nyt menemään. Mikä onkaan surullisempaa kuin se, että ihmiset hakeutuvat jo muille aloille, kun he eivät tule toimeen av-alalla.”
Myös Yleisradioon kohdistuvat leikkaukset ja omien draamatuotantojen väheneminen uhkaavat Ylen puku-, lavaste- ja rekvisiittavarastoja. Roosin mukaan vuosikymmenten aikana kertyneet mittavat kokoelmat ovat olleet lähes elinehto kotimaisille elokuva- ja tv-tuotannoille.
”Ylen varastot ovat valtavan tärkeä työkalu kaikille meille av-alan tekijöille. Varastojen karsiminen tai lopettaminen olisi älytön päätös. Ihan sydämestä ottaa.”
Av-alan kurimuksesta huolimatta tekijänoikeuksista on pidettävä huolta, Roos korostaa.
”Tekijänoikeudet ja tekijänoikeuskorvaukset osoittavat, että omaa taiteellista osuutta projektissa arvostetaan. Toivon, ettei pukusuunnittelu tai av-ala ylipäätään ajaudu harrasteluksi, vaan pysyy ammattimaisena tekemisenä. Ammattiylpeydestä on tärkeää pitää kiinni.”
Teksti: Nelli Leppänen
Kuvat: Riitta Supperi
