Tällä hetkellä Ilja Rautsi viimeistelee AVEKin tukemaa mustavalkoista Night of the Living Dicks -kauhukomediaa (Bufo), jossa ”dick piceistä tarpeekseen saanut nainen löytää silmälasit, joiden läpi näkee ketkä miehet ovat todellisia mulkkuja.”
”Lyhytelokuva kertoo sukupuolirooleista ja seksuaalisen väkivallan kulttuurista. Tärkeänä lähtökohtana oli, ettei se sisällä seksuaalista väkivaltaa”, Rautsi kertoo. Hän on sekä elokuvan ohjaaja että käsikirjoittaja.
Rautsi käsitteli sukupuolittunutta vallankäyttöä myös AVEKin tukemassa esikoisohjauksessaan. Mansplainaamista eli ”miesselitystä” kuvannut kauhusatiiri Helsinki Mansplaining Massacre (Bufo, 2018) sai parhaan lyhytelokuvan Jussi-ehdokkuuden ja herätti huomiota myös ulkomaisilla elokuvafestivaaleilla.
”Komedia ja kauhu sekä sallivat että vaativat isompia ylilyöntejä tyylissä ja ideoissa”, Rautsi pohtii. ”Tuntuu, että räikeitä epäkohtia ja niiden laajempaa kulttuurillista kontekstia voi myös käsitellä suoremmin, jos ohittaa todellisuuden vaatimukset.”
Rautsi pitää AVEKin tukia tärkeinä elokuva-alalle Suomessa. Hän kertoo törmäävänsä esimerkiksi pohjoisamerikkalaisilla elokuvafestivaaleilla jatkuvasti tekijöihin, joiden lyhytelokuvat ovat ”täysin omasta selkänahasta revittyjä” ja tehty lähinnä työnäytteiksi tulevaisuutta varten.
”Julkinen tuki on ainoa tapa varmistaa, että esimerkiksi lyhytelokuva säilyy elävänä taidemuotona”, Rautsi toteaa. ”Pienikin elokuva vaatii resursseja ja on parempi, jos tulosvastuu on taiteellisen ilmaisun puolella.”
Omien rajojen tunnistaminen on osa luovalla alalla työskentelyä
”Tekijänoikeuskorvaukset merkitsevät mahdollisuutta elättää itsensä taiteellisella työllä. Ne ovat myös tunnustusta sille, että taide ja viihde ovat ytimessään henkilökohtaista ilmaisua, jota ei olisi olemassa ilman juuri sitä luoneiden ihmisten sielunliikkeitä”, Rautsi sanoo saamistaan Kopiosto-korvauksista.
Luovalla alalla työskentelevälle on tärkeää tietää missä omat rajat kulkevat ja vaatia niille tilaa työprosessissa. Tämä koskee sekä henkistä puolta että työskentelyaikoja.
”Jokainen päivä on erilainen erilaisine mahdottoman oloisine haasteineen. Tällaiselle toistoon helposti turtuvalle tällainen vaihtelevuus on aika lailla elinehto, vaikka onkin melko turvatonta.”
Pitkään elokuva- ja tv-kriitikkona toiminut Rautsi jännittää omista töistään kirjoitettuja arvosteluja kuten kuka tahansa muu luovalla alalla. Hän pitää niitä kuitenkin ensisijaisesti teoksen ja yleisön välisenä kommunikaationa.
”Ellei kyseessä ole esimerkiksi laajempi pohdiskeleva essee, ajattelen, ettei tekijällä edes pitäisi olla muita kuin egosyitä kritiikkien lukemiseen. Ja totta kai niitä lukee.”
Rautsilla on tällä hetkellä monta projektia työn alla. Käsikirjoituspuolella Emmi Itärannan Teemestarin kirjaan perustuva Rautsin elokuvasovitus Veden vartija kuvataan tänä vuonna ja pitkä kauhudraama Pahanhautoja on jälkityövaiheessa. Omista ohjauksistaan hän aikoo seuraavaksi jatkaa pitkän kauhukomedian Punaista lunta käsikirjoituksen kehittämistä.
”Urautopiani on saada jatkaa sitä, etten hanketta aloittaessa ole varma, osaanko sitä kirjoittaa. Haluan leikkiä ja haluan tehdä elokuvia, jollaisia ei vielä ole tehty”, hän kertoo.
Teksti: Iina Saarinen
Kuva: Riitta Supperi