Hallituksen päättämä leikkaus yksityisen kopioinnin hyvitykseen osuu kovaa av-alan tekijöihin. Hyvitysmaksun puolittaminen 11 miljoonasta 5,5 miljoonaan euroon tarkoittaa esimerkiksi näyttelijöiden, käsikirjoittajien, ohjaajien ja muiden elokuvia ja tv-ohjelmia työkseen tekevien tulojen pienenemistä. Yksityisen kopioinnin hyvitys on lakiin perustuva korvaus siitä, että jokainen kansalainen saa kopioida laillisia teoksia omaan käyttöönsä.
Kopiosto maksaa hyvitystä tv-ohjelmien tekijöille ja esittäville taiteilijoille henkilökohtaisina tekijänoikeuskorvauksina. Myös Kopioston osana toimivan AVEKin rahoituksesta suurin osa koostuu yksityisen kopioinnin hyvityksestä. AVEK tukee hyvityksestä saaduilla varoilla uusia dokumentti- ja lyhytelokuvia sekä mediataidetta.
Haastattelimme kolmea jäsenjärjestöämme leikkausten vaikutuksista av-alan ammattilaisiin ja alaan. Kysyimme myös, millainen av-alan tilanne on juuri nyt ja millaista kulttuuripolitiikkaa tulisi tehdä, jotta kotimainen av-ala olisi jatkossakin elinvoimainen.
Näkökulmiaan kertoivat jäsenjärjestöjemme toiminnanjohtajat Elina Kuusikko Näyttelijäliitosta, Outi Mäkinen Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry:stä sekä Karoliina Huovila Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Temestä.
Näyttelijäliitto, Elina Kuusikko
Miten hyvityksen leikkaus vaikuttaa edustamiinne av-alan ammattilaisiin? Entä alaan laajemmin?
Leikkaus vähentää näyttelijöiden, kuten muidenkin tekijöiden saamia tekijänoikeuskorvauksia yksityisestä kopioinnista. Lisäksi se vähentää AVEKin rahoittamia lyhytelokuvia ja heikentää näin näyttelijöiden työskentelymahdollisuuksia. Leikkaus tulee todella vaikeaan aikaan, kun kulttuurista leikataan muutenkin historiallisen paljon ja samaan aikaan heikennetään myös työttömyysturvaa ja muuta sosiaaliturvaa.
Millainen tilannekuva av-alalla on yleisesti tällä hetkellä?
Av-alan tilanne on melkeinpä lamaantunut. Tilauksia on merkittävästi aiempaa vähemmän.
Millaista kulttuuripolitiikkaa ja kulttuuripoliittisia toimenpiteitä Suomessa tulisi tehdä, jotta kotimainen av-ala säilyisi elinvoimaisena myös jatkossa?
Av-alan julkinen rahoitus tulee saattaa pohjoismaiselle tasolle ja av-alan tuotantokannustimen tulevaisuuden tulee olla ennakoitava ja tason riittävä. Tuotantokannustin on prosentuaalinen hyvitys Suomessa toteutetun tuotannon kuluista. Sen avulla houkutellaan ulkomaisia ja kotimaisia av-alan tuotantoyhtiöitä toteuttamaan tuotantojaan Suomeen ja edistetään myös kotimaisten hankkeiden kansainvälistä rahoitusta. Suomen epävakaan tuotantokannustimen vuoksi viime aikoina monet kotimaiset tuotannot on toteutettu Baltian maissa, joissa on houkutteleva tuotantokannustin.
Tekijänoikeusjärjestelmää tulee kehittää niin, että av-alalla olisi Suomessakin tekijöillä mahdollisuus saada tekijänoikeuskorvauksia markkinoilta ja esimerkiksi elokuvien ja tv-sarjojen kansainvälisestä levityksestä. Nykyisin näyttelijät ja monesti myös käsikirjoittajat ja ohjaajat joutuvat työn saadakseen luovuttamaan kaikki oikeutensa kertakorvauksella. Vaikka elokuva tai tv-sarja menestyy, he eivät saa siitä tekijänoikeuskorvausta.
Meillä tekijät ovat eurooppalaisittain verrattuna merkittävästi heikommassa neuvotteluasemassa ja sitä tulee vahvistaa lainsäädännöllä. Tekijänoikeuslain tulisi ohjata kollektiiviseen sopimiseen ja yleistä sopimuslisenssijärjestelmää pitäisi kehittää. Lisäksi tulisi varmistaa, että tekijät ja näyttelijät saavat kerran vuodessa tekijänoikeuslain edellyttämän selvityksen teostensa käytöstä.
Suomi on eurooppalaisittain poikkeus siinäkin, että tekijät eivät saa edelleen lähettämisestä korvauksia operaattoreilta. Tämä heikentää suomalaisten tuotantojen mahdollisuuksia kilpailla kansainvälisesti, koska tekijöiltä ja tuotantoyhtiöltä puuttuu merkittävä tulonlähde, joka on toiminut muissa Euroopan maissa jo vuosikymmeniä.
Lisäksi Suomen tulee toimeenpanna pikaisesti AVMS-direktiivin sallima tilausohjelmapalveluiden investointivelvoite, ettei tässäkin asiassa anneta muille maille etumatkaa. Investointivelvoitteella varmistettaisiin, että av-ala saa vastaavan mahdollisuuden kuin muuallakin Euroopassa. Minusta olisi oikein, että kun suomalaiset maksavat kuukausittain vaikkapa Netflixille ja HBO:lle, näiden jättien pitäisi tilata tai tuottaa ohjelmia myös Suomessa tai vaihtoehtoisesti maksaa rahastolle, josta rahoitetaan suomalaisia av-tuotantoja. Näin toimitaan jo esimerkiksi Tanskassa.
Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat, Outi Mäkinen
Miten hyvityksen leikkaus vaikuttaa edustamiinne av-alan ammattilaisiin? Entä alaan laajemmin?
Yksityisen kopioinnin hyvityksen vakiintunut taso, 11 miljoonaa euroa vuodesta 2015, on jo lähtökohtaisesti ollut liian alhainen korvatakseen tekijöille aiheutuvaa haittaa teosten myynnin ja suoratoistotulojen menetyksestä. Luovat ry:n tilaama, Taloustutkimuksen dataa hyödyntävä tutkimus osoitti, että oikeudenomistajille aiheutuva haitta vuoden 2023 osalta varovaisestikin arvioiden olisi ollut 46 miljoonaa euroa.
Nyt ilmoitettu hyvityksen leikkaus 5,5 miljoonaan euroon näkyy tulevaisuudessa dramaattisesti sekä yksittäisten av-alan tekijöiden tulonmenetyksinä että laajemmin luovan alan toimintakyvyn heikkenemisenä.
Millainen tilannekuva av-alalla on yleisesti tällä hetkellä?
Tekijöiden huoli tulevaisuudesta on lisääntynyt ja pelko siitä, että asiat menevät huonosti on kasvanut. Puhe vaihtoehtoisten tulonhankintamuotojen tarpeellisuudesta on lisääntynyt ja osa edustamistamme käsikirjoittajista onkin ottanut oman substanssiosaamisensa muuhun käyttöön esimerkiksi alkamalla tarjota alan koulutusta.
Samaan aikaan taiteellinen työ jatkuu, eivätkä tekijöiden ideat ole kadonneet mihinkään. Nyt vaaditaankin hyvän tahdon lisäksi paljon investointeja ja rohkeita avauksia koko alan toimintaedellytysten varmistamiseksi ja kehittämiseksi.
Millaista kulttuuripolitiikkaa ja kulttuuripoliittisia toimenpiteitä Suomessa tulisi tehdä, jotta kotimainen av-ala säilyisi elinvoimaisena myös jatkossa?
Koko av-alan työpaikat ja työtilaisuuksien määrä on turvattava ja oikeudenomistajille maksettavien korvausten on oltava asianmukaisia ja oikeasuhtaisia. Tukimuotoja on kehitettävä niin, että esimerkiksi käsikirjoittajan ammatin harjoittaminen on taloudellisesti mahdollista.
Luonnos kulttuuripoliittisesta selonteosta osoittaa, että kulttuurin, taiteen ja niiden tekijöiden tärkeä merkitys on havaittu, mutta toistaiseksi konkreettiset teot eivät ole tukeneet selonteon visiota, päinvastoin. Niin av-alan kuin muiden luovien alojen perusrahoitus on varmistettava ja kansainvälinen kilpailukyky turvattava.
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme, Karoliina Huovila
Miten hyvityksen leikkaus vaikuttaa edustamiinne av-alan ammattilaisiin? Entä alaan laajemmin?
Teme edustaa av-alalla luovan alan ammattilaisia laajasti, kuten esimerkiksi ohjaajia, lavastus- ja pukusuunnittelijoita, ääni- valo- ja videosuunnittelijoita, leikkaajia, maskeeraussuunnittelijoita, tanssijoita ja dramaturgeja. Meillä audiovisuaalisella alalla monet työskentelevät freelancereina. Tyypillistä on, että ansiot koostuvat useista eri puroista ja töitä tehdään monella eri sektorilla. Yhdistettynä kaikkiin muihin leikkauksiin, tilanteet voivat olla todella hurjiakin yksilöiden näkökulmasta.
Av-puolella ei ole töitä ja saattaa olla, etteivät teatteritkaan pysty palkkaamaan freelance-toimijoita. Myös apurahojen hauissa on niukkuutta tarjolla. Kun siihen yhdistää vielä sosiaaliturvan heikennykset, niin kyllä se kokonaisuus on aika kammottava. Suorana hyvityksenä maksettava yksityisen kopioinnin hyvitys on tärkeä osa toimeentuloa, joka luovalla alalla muodostuu useista lähteistä, ja totta kai siitä leikkaaminen vaikuttaa erityisesti tällaisina aikoina.
Av-puolella leikkaukset tarkoittavat heikennyksiä toimeentuloon tai sitä, ettei ammattilaisille ole töitä lainkaan. Monet produktiot jäävät kokonaan toteutumatta, kun ei ole rahoitusta. Pelkona meillä on, että työttömyys lisääntyy vielä.
Kun on niukkuutta ja tuotantoyhtiöt säästävät ymmärrettävästi kaikessa, se valitettavasti usein tarkoittaa pidempiä työpäiviä. Jos ei ole taloudellista resurssia palkata tarpeeksi ihmisiä, ammattilaiset venyvät, mikä on ihmisten jaksamisesta pois.
Millainen tilannekuva av-alalla on yleisesti tällä hetkellä?
Kun tulee näin tiukka vaihe ja töitä ei ole, osa tekijöistä lähtee muille aloille. On ihan selvää, että työllistymismahdollisuuksia haetaan muualta. Monet ovat korkeasti koulutettuja ja luovia, ja heidän on helppo työllistyä jossain toisaallakin. Meillä on huoli siitä, että alalla ei pysytä.
On ollut tilanteita, että töitä on tarjolla verraten paljon ja ihmiset ovat tehneet projektista toiseen pitkää päivää. Niitä tekijöitä, ammattilaisia, luovan alan ihmisiä tarvitaan. Ollaanko kohta tilanteessa, jossa tekijöitä ei olekaan enää, kun toivottavasti joskus saadaan rahoitus lähemmäs oikeata tasoa?
Millaista kulttuuripolitiikkaa ja kulttuuripoliittisia toimenpiteitä Suomessa tulisi tehdä, jotta kotimainen av-ala säilyisi elinvoimaisena myös jatkossa?
Viimeaikaiset keskustelut ovat paljastaneet, että kulttuuri on tärkeä yhteiskunnan eri toimijoille. Ainakin juhlapuheissa kulttuuria pidetään tärkeänä ja sen merkitys tunnistetaan myös yhteiskuntamme resilienssin kannalta. Mutta miten tämä näkemys vastaa käytännön tilannetta ja mihin se on kadonnut siinä vaiheessa, kun aletaan puhua rahasta?
Alalla on toiveena, että kaikki tämä kulttuurin merkityksestä puhuminen jossain vaiheessa realisoituisi niin, että rahoitus saataisiin hiukan paremmalle tolalle. Myös rakenteellisia parannuksia tarvitaan esimerkiksi sosiaaliturvaan, sillä alalla ollaan edelleen rakenteiden ulkopuolella ja välissä. Olisi tärkeää nähdä, että kulttuurityöntekijöillä on oikeus ansioihinsa ja samanlaiseen turvaan työelämässä kuin muillakin.
Tekijänoikeudet muodostavat hyvin tärkeän osan monen ihmisen tuloista. Sitä ei ehkä osata nähdä, että tekijänoikeudet on osa ansiota tehdystä työstä.
