Näyttelijä Jaana Saarinen (s. 1955) on työskennellyt yli 50 vuotta erilaisissa projekteissa niin teatterilavoilla, elokuvissa kuin televisiosarjoissakin. Ensimmäisen elokuvaroolinsa hän teki jo vuonna 1960 Molskis, sanoi Eemeli, molskis! -elokuvassa. Televisiossa hänet tunnetaan erityisesti Maarit Salinin roolista Salatut elämät -sarjassa. Vuodesta 2006 Saarinen on toiminut freelancerina.
”Olen saanut tehdä kaikkea sitä, mitä haluankin tehdä. Olen hyvin onnekas”, näyttelijä toteaa. ”Motivaatio työtä kohtaan on vain kasvanut vuosien mittaan. Koko ajan opin lisää.”
Television puolella Saarinen on nähty viime aikoina muun muassa Nelosen Keisari Aarniossa ja MTV3:n Ex-onnelliset -draamasarjassa. Pääosarooli Äiti-elokuvassa (2019) poiki hänelle Jussi-ehdokkuuden, mutta tulosta pitää jännittää syksyyn asti koronaepidemian vuoksi siirtyneen palkinnonjaon myötä.
Maaliskuussa epidemia pyyhkäisi näyttelijän kalenterin tyhjäksi. Saarinen suhtautuu tilanteeseen rauhallisesti. Koronan aikana yleistyneet virtuaaliesitykset ja -tapahtumat eivät ole kuitenkaan tuntuneet omilta.
”Tämä on poikkeustilanne, ja nyt on suuremmat asiat kyseessä. Ei tässä kauheasti kehtaa alkaa valittamaan. Nyt on näin ja sillä selvä”, hän toteaa. ”Maltan odottaa live-tilaisuuksien alkamista. Jos maailman tilanne jatkuu vielä pitkään, on varmaan harkittava mielipidettä uudestaan.”
Luovalla alalla työajat ja tulonlähteet vaihtelevat
Saarisen mielestä luovalla alalla työskentely eroaa monista muista töistä lähinnä työajoiltaan. Freelancerina myös tulot voivat tulla epäsäännöllisesti monesta lähteestä.
”Olemme töissä aina silloin, kun toisilla on vapaata, koska tuotamme sitä, millä ihmiset viettävät vapaa-aikaansa. Mutta en koe olevani millään erityisalalla”, Saarinen pohtii.
Tekijänoikeudet mietityttävät erityisesti aikana, jona luovan työn esitys- ja julkaisupaikat ovat pirstaloituneet lukuisille alustoille. Se hankaloittaa entisestään vaikeiden tekijänoikeuskysymysten hahmottamista.
”Ennen on ollut ainoastaan televisio ja elokuva, ja televisiossakin oli aiemmin vain kolme tai neljä kanavaa. Nyt on kaikkia erilaisia alustoja. Mutta tekijänoikeudet ovat hirveän tärkeitä meille, jotka teemme työtä omalla itsellämme ja joiden työ on esillä eri alustoilla hamaan maailmanloppuun asti.”
Turhat pelot suurennuslasin alle
Saarinen vetää myös erilaisia koulutuksia, esimerkiksi esiintymis-, vuorovaikutus- ja asiakaspalveluvalmennuksia. Improvisaatioharjoitukset ovat koulutuksissa hyvä apuväline. Hän toivoo voivansa auttaa turhan jännittämisen ja pelkojen voittamisessa, jotta ihmiset voisivat ylipäänsä olla rohkeampia elämässään.
”Ihmiset improvisoivat joka päivä. Vaikka suunnittelisimme päivän tapahtumat etukäteen, mikään ei mene käsikirjoituksen mukaan. Jokainen keskustelu ihmisen kanssa on improvisaatiota. Mutta kun pitäisi tehdä jokin esitys, ajattelemme, ettemme muka pystykään siihen”, Saarinen pohtii.
Esiintymispelkojen purkamisessa auttaa niiden lähempi tarkastelu ja taustalla olevien syiden pohtiminen. Voi kysyä, mitä oikeasti pelkää ja onko se edes totta. Usein käy niin, ettei peloille ole järkeviä perusteita, vaan kyse on itse rakennetuista uhkakuvista.
”Monesti joku sanoo, että ’mihin mä panen mun kädet?’, mikä ei koskaan muulloin ole ongelma! Jos suu kuivuu, pitää juoda vettä. Mahdolliseen unohtamiseen auttaa huolellinen valmistautuminen ja harjoittelu. Ja entä sitten, jos unohtaa jotain?” Saarinen haastaa. ”Esiintymistilanteessa kannattaa kääntää katse ja ajatukset yleisöön sekä puhuttuun asiaan, eikä vain miettiä sitä, kuinka jännittää.”
Koronaepidemian jälkeen Saarinen toivoo pääsevänsä taas kuvauksiin, teatterilavoille ja kouluttamaan. Työt jatkuvat näillä näkymin loppukesästä, mutta tilanne on yhä epävarma.
”Jaksan innostua töistäni uudelleen ja uudelleen.”
Teksti: Iina Saarinen
Kuva: Riitta Supperi