Kuka olette? Mikä on kosketuksenne luovaan alaan?
Olen Annika Saarikko, tiede- ja kulttuuriministeri ja varsinaissuomalainen kansanedustaja. Tärkeimpiä tehtäviäni on edistää suomalaisen kulttuurin ja luovan alan toimintaedellytyksiä. Olen kulttuurin ja suomalaisen arkidesignin kuluttaja itse ja yhdessä lasteni kanssa.
Mikä kulttuuriala on lähinnä sydäntänne?
Olen aktiivinen kulttuurin harrastaja. Viime vuosina lastenkulttuuri on ollut perheessämme tärkeällä sijalla. Muuten nautin erityisesti runoudesta ja suomalaisten naiskirjailijoiden teoksista.
Millaisena näette tekijänoikeuksien merkityksen?
Selkeä ja oikeudenmukainen tekijänoikeusjärjestelmä on sekä luovien alojen tekijöiden että sisältöjä käyttävien etu.
Miten kulttuuria ja tekijänoikeuksia koskevat hallitusohjelmakirjaukset voidaan toteuttaa nykytilanteessa? Mitä priorisoitte?
Tekijänoikeuteen liittyviä hallitusohjelmakirjauksia on kaksi: aineettomien oikeuksien strategian laatiminen sekä yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmän kehittäminen. Työ aineettomien oikeuksien strategian laatimiseksi, joka toteutetaan läheisessä yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa, käynnistyi tänä kesänä. Pidän tärkeänä, että strategiassa tähdätään myös sellaisiin toimenpiteisiin, jotka edistävät tekijänoikeusjärjestelmän toimivuutta.
Laajemmin kulttuuripolitiikkaan liittyviä asioita hallitusohjelmassa on aika paljon. Rahoituksen näkökulmasta Veikkauksen tuottoa koskeva asia on keskeinen, koska se koskee kaikkia taiteen ja kulttuurin aloja.
DSM-direktiivi tulee implementoida Suomen lainsäädäntöön vuoden 2021 aikana. Miten tässä aikataulussa pysytään?
Hallituksen esitys tekijänoikeuslain muuttamisesta, jolla pannaan täytäntöön DSM-direktiivi ja verkkolähetysdirektiivi, on tarkoitus antaa eduskunnalle ensi tilassa kevään istuntokaudella. Tarkoituksena on kuulla sidosryhmiä vielä syksyn aikana.
Millä tavoin Suomessa käytössä olevaa laajennettua kollektiivisen sopimisen järjestelmää (ns. sopimuslisenssijärjestelmä) voitaisiin vielä parantaa DSM-direktiivin voimaan saattamisen yhteydessä?
DSM-direktiivi tunnustaa nyt ensimmäistä kertaa sopimuslisenssijärjestelmän merkitystä Euroopan unionin tasolla. Sen lisäksi, että direktiivissä asetetaan tarkat edellytykset sopimuslisenssijärjestelmän käyttämiselle kansallisella tasolla, direktiivi sisältää mahdollisuuden käyttää sopimuslisenssijärjestelmää kulttuuriperintölaitoksissa olevien aineistojen maantieteelliset rajat ylittävään saataviin saattamiseen.
Suomen näkökulmasta on tärkeää osoittaa, että sopimuslisenssijärjestelmä saadaan toimimaan myös Euroopan unionin tasolla, sillä Suomi suhtautui aikoinaan kriittisesti orpoteosdirektiiviin ja puhui silloin sen puolesta, että kulttuuriperinnön saatavuutta tulisi edistää sopimuslisenssijärjestelmän pohjalta. Suomella on tältä osin nyt myös näytön paikka. Lisäksi toki direktiivin asettamat yleiset edellytykset edellyttävät eräitä vähäisempiä yleisiä täsmennyksiä sopimuslisenssijärjestelmään.
Hallitusohjelmassa mainittuna yhtenä tavoitteena on kehittää toimiva yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmä. Mitkä mielestänne ovat toimivan järjestelmän tärkeimmät elementit? Millaisella aikataululla kehittämistä tehdään?
Tekijänoikeuslain mukaan teoksista saa valmistaa kappaleita yksityiseen käyttöön. Kopioinnista tekijöille aiheutuvasta haitasta tulee kuitenkin maksaa tekijöille kohtuullinen hyvitys, joka on vuodesta 2015 alkaen maksettu valtion budjetin kautta tekijöille.
Ennen sitä voimassa ollut laitemaksujärjestelmä alkoi maksun perintäjärjestelmänä olla liian monimutkainen ja hallinnollisesti raskas ja kallis. Laitemaksujärjestelmään tuskin on paluuta, mutta valtion budjetin määrärahojen taso on pyrittävä säilyttämään kohtuullisena, kuten myös eduskunta on edellyttänyt.
Teoksia käytetään nykyään yhä enemmän digitaalisessa ympäristössä. Miten tekijänoikeuksien kunnioittamista pitäisi mielestänne edistää verkkoympäristössä?
Ensinnäkin minusta on hienoa, että viime vuosina piratismi on saatu aika merkittävällä tavalla vähenemään.
On totta, että teoksia luodaan ja myös käytetään paljon enemmän kuin aikaisemmin. Cuporen kesällä julkaistussa tutkimuksessa, jossa tarkastellaan suuren yleisön näkemyksiä tekijänoikeusjärjestelmästä, todetaan muun muassa, että noin kymmenen prosenttia suomalaisista on käyttänyt aiemmin luotuja sisältöjä osana itse tekemiään sisältöjä ja lisäksi jakanut nämä sisällöt internetissä. Tämä on 2020-luvun keskeisin haaste tekijänoikeudelle.
Kuten edeltäjäni Hanna Kosonen on jo aiemmin todennut, verkkoympäristössä tulisi kiinnittää huomiota niin tekijän moraalisiin kuin taloudellisiin oikeuksiin. Oikeat ja kattavat teos- ja tekijätiedot edistävät tekijän oikeutta tulla tunnistetuksi ja mahdollisuutta saada taloudellista hyötyä teoksen käytöstä. Tiedot tulisi myös säilyttää läpi teoksen elämänkaaren ja niitä pitäisi voida päivittää. Suomi oli tässä tekijänoikeuden infrastruktuurin kehittämisessä aloitteellinen EU-puheenjohtajuuskaudellamme viime vuonna. Nyt elokuussa olemme aloittaneet myös kansallisella tasolla toimialojen ja sidosryhmien väliset keskustelut yhteisten käytäntöjen luomiseksi teos- ja tekijätietojen lisäämiselle.
Digitalisoituvassa yhteiskunnassa on tärkeää, että myös tekijänoikeudellinen data on alusta asti kunnossa ja luotettavaa. Lohkoketjuteknologian tullessa mahdolliseksi myös luovilla aloilla korvausta on mahdollista saada hyvin erilaisista, suurista kuin pienistäkin teosten tai niiden osien käytöistä – jopa reaaliaikaisesti.
Uskon, että tekijänoikeusjärjestelmän digitalisoimisella tuodaan selkeyttä ja helppoutta, mikä edistää tekijänoikeuksien kunnioittamista verkkoympäristössä. Käytäntöjen ja standardien yhtenäistäminen edellyttää niin taloudellisia kuin teknologisia investointeja. Tämä tuottaa pitkällä aikavälillä varmasti lisäarvoa niin tekijöille, yrityksille kuin yhteiskunnallekin.
Miltä kulttuurialan nykytilanne ja tulevaisuus näyttävät? Mistä luovan alan tekijät saavat jatkossa elantonsa?
Korona on koskettanut merkittävällä tavalla myös kulttuurialaa. Tulevaisuus näyttää tekijöiden ja muiden kulttuurialan toimijoiden näkökulmasta epävarmalta. On kuitenkin hienoa, että tämän vuoden lisätalousarviossa on pystytty ohjaamaan yhteensä noin 80 miljoonaa euroa kulttuurille ja taiteelle.
Kiireellisintä oli tukea niitä taiteilijoita, joiden tulot pysähtyivät kuin seinään rajoitusten vuoksi. Suurin osa rahoista onkin jo jaettu. Viimeisimpinä ovat valmistumassa päätökset avustuksista kesän aikana peruuntuneille kulttuuritapahtumille 9,6 miljoonaa euroa. Lisäksi Business Finlandin, ELY-keskusten ja kuntien sekä Valtiokonttorin tuista osa on kohdentunut taiteen ja kulttuurin toimijoille.
Kulttuuria kaivattiin keväällä, kun eristäydyimme koteihimme ja sitä tulemme kaipaamaan syksylläkin, mikäli rajoitukset jälleen tulevat aiheellisiksi. Olen iloinen siitä, että poikkeusolot synnyttivät merkittäviä uusia avauksia korvaamaan puuttuvia festivaaleja ja kulttuuritilaisuuksia. Siirryttiin pitämään keikkoja ja esityksiä etäyhteyksillä. Hauskaa oli myös se, että onnistuttiin paikallisesti organisoimaan eläviä esityksiä esimerkiksi pihoilla ja parvekkeilla. Minusta tämä kekseliäisyys kertoo siitä, että luovat ihmiset löytävät tapoja selvitä vaikeista tilanteista, vaikka rahaa niistä ei aina tullut. Uusia liiketoimintamalleja tulisi nyt kehittää edelleen, niin, että myös näistä virtuaalisista ”live-esityksistä” saadaan asianmukaiset korvaukset tekijöille. Eri tilaisuudet voisivat saada paljon laajemman kuulijakunnan, jos niitä voisi seurata eri puolilta Suomea tai jopa ulkomailta käsin.
Taiteilijoiden tulonmuodostukselle tuttu epävarmuus jatkuu ja saattaa yleistyä. Tämä nostaa osaamisen vaatimukset aivan uudelle tasolle. Kaikilla luoville aloille suuntautuvilla tulisi olla riittävästi osaamista luovuutta ja aineetonta pääomaa suojaavasta lainsäädännöstä ja luovien alojen liiketoimintalogiikasta. Myös sosiaaliturvaa tulee parantaa.
Merkittäviä ovat lisäksi myös erilaiset julkiset tukimuodot. Taistelu riittävistä resursseista tulee olemaan merkittävä osa kulttuuriammattilaisten nykypäivää ja varmasti myös tulevaisuutta, sillä merkittävä osa kulttuuriammattilaisista toimii itsenäisinä ammatinharjoittajina. Myös uhka veikkausvoittovarojen menetyksestä vaikuttaa suoraan kulttuurin ja taiteen toimintaan. Nyt syksyn budjettiriihessä kulttuurialojen toimintaedellytyksiä on pyrittävä turvaamaan mahdollisimman hyvin.
Haastattelu: Ria Korkiakangas
Kuva: Lauri Heikkinen, Valtioneuvoston kanslia