Vuoden intensiivinen kuntosalitreeni ja parin kuukauden tarkka dieetti muuttavat miestä. Näyttelijä Elias Salonen ei ole koskaan aikaisemmin muokannut omaa kehoaan niin kuin Kalevala: Kullervon tarina -elokuvaa varten. Suurelokuva tuli ensi-iltaan 16. tammikuuta.
Salonen näyttelee elokuvassa Kullervon pääroolia. Hahmon väkevä olemus korostuu etenkin lukuisissa miekkailukohtauksissa, joita varten Salonen harjoitteli antaumuksella. Kun tavoitteena on mahdollisimman luonnollinen lopputulos, työtunteja ei lasketa.
”Uutta taitoa opetellessa joutuu nöyrtymään. Välillä treenatessa olisi tehnyt mieli paiskoa miekkaa, mutta kiukuttelu ei auta. Miekkailun harjoittelu vaati kärsivällisyyttä ja sen hyväksymistä, että kaikki sujuu lopulta niin kuin pitää.”
Kalevala-elokuvaa filmattiin pääosin Pohjois-Karjalassa Nurmeksen ympäristössä syksyllä 2024. Luonnon helmaan rakentui illuusio 1100-luvun yksinkertaisesta elämästä. Vanhat ikimetsät pääsevät oikeuksiinsa valkokankaalla, kun erämainen luonto on niin vahvasti läsnä.
”Joskus kävelimme kuvauspaikalle yli tunnin metsän keskellä. Keskittyminen kuvauksiin alkoi, kun sai olla hiljaa ja kunnioittaa samalla ympäröivää luontoa.”
Saloselle Kullervon rooli oli unelmien täyttymys. Nyt hän tietää, miten leveitä harteita elokuvan pääroolin kantaminen edellyttää. Fyysisesti rankka projekti oli arvokas oppikoulu.
”Kuvauksissa yllätyin, miten paljon kameraa ohjataan, ei vain näyttelijää. Nautin, kun hyvä otto saatiin purkkiin ja sitä lähdettiin hienosäätämään. Valitettavan usein telkkarissa ensimmäinen hyvä otto riittää ja sitten mennään eteenpäin budjetin realiteettien takia.”
Kalevalan lähes viiden miljoonan euron budjetti tarjosi mahdollisuuden hioa nyansseja ja sukeltaa syvälle muinais-Suomen autenttiseen tunnelmaan.
Roolihahmon nahoissa saa hullutella ja hyödyntää luovuutta
Elias Salonen tunnetaan Kalevalan Kullervon lisäksi muun muassa Kotikadun Jarkkona, Aikuisten Arttuna ja Piirityksen Ilpo Larhana. Miten näyttelijä sitten alkaa rakentaa uutta roolihahmoaan?
”Se riippuu täysin siitä, mikä hahmossa on olennaista. Kullervossa ryhdyin käymään ensin salilla, koska kropan muokkaus vaati aikaa. Sitten haimme hahmon liikekieltä, mikä toi myös puherytmin. Kun yksi osa-alue on hallussa, toinen seuraa perässä”, Salonen muotoilee.
Hittisarja Aikuisissa Salosen hahmo muistutti harvinaisen paljon häntä itseään. Kalevalan kaltaiseen mahtipontiseen epookkielokuvaan verrattuna kepeässä draamakomediassa riitti, että Salonen vain korosti tiettyjä puolia itsestään.
”Kaikki ne Aikuisten vitsitkin olivat sellaisia inside-läppiä, joita me heitettiin muutenkin”, Salonen naurahtaa.
Näyttelijällä on tapana imeä mahdollisimman paljon tietoa tuotannon aihepiiristä ja henkilöistä hyvissä ajoin etukäteen. Käsikirjoitus on tarkassa syynissä. Salonen kertoo olevansa perfektionisti, jolle kontrollin tunne tuo varmuutta itse suoritukseen.
Av-ala on mennyt pitkään hirveän hyvään suuntaan, kun kansainvälisesti menestyneiden suomalaistuotantojen määrä on noussut ja monet leffat ovat pärjänneet isoilla festareilla. Toivottavasti suunta saadaan pidettyä, mutta kulttuurialalta leikkaamalla se ei onnistu.
Kun roolin isot linjat ovat selvillä, näyttelijä ryhtyy kokeilemaan. Hahmo herää eloon kuvauksissa yhdessä ohjaajan ja muiden näyttelijöiden kanssa. Esimerkiksi ohjaaja Antti J. Jokisella oli selvä mielikuva Kullervon hahmosta, koska hän oli suunnitellut elokuvaa jo toistakymmentä vuotta.
”Kuvauksissa käsikirjoituksesta on pakko päästää irti, koska muuten ei elä hetkessä. Mitä pidemmällä kuvaukset ovat, sitä helpompaa hahmon nahoissa on hullutella ja pitää hauskaa. Pohjatyö on hyvä tehdä pieteetillä, jotta kuvausten aikana on vapaa ja leikkimielinen olo.”
”Näyttelijän työ on minulle iso osa identiteettiäni ja keino toteuttaa omaa luovuuttani. Minulla on levoton mieli, mutta näytellessä olen tosi keskittynyt hetkeen. Elämänlaatuni on paljon korkeampi, kun saan tehdä tällaista työtä”, Salonen kuvailee.
Näyttelijästä kuoriutuu kokonaisvaltaisen itseilmaisun mestari
Salonen kokee olevansa ennen kaikkea puhelähtöinen näyttelijä. Sanallinen ilmaisu on hänestä luontevampaa kuin fyysinen ilmaisu. Roolihahmo löytyykin usein äänenkäytön kautta.
”Piiritystä tehdessä oli tosi arvokasta, kun Ilpo Larhasta löytyi yksi audioklippi, jossa hän soittaa Lahden paikallisradioon ja tekee uhkauksia. Yritin imitoida puheesta rytmin ja kaikki eleet. Se oli olennainen osa rooliin valmistautumista”, Salonen havainnollistaa ja jatkaa:
”Olen ollut pikkupojasta lähtien kova papattamaan ja kertomaan juttuja. Pidän suomen kielestä ja sen kanssa leikittelystä.”
Äänen ohella näyttelijä taiteilee fyysisen ilmaisun kanssa. Kullervon roolissa Salonen kuvitteli, miten hänen harteillaan on valtava paino. Maadoittunut, voimakas ja raskas liikekieli ui ihon alle.
”En ole ollut ikinä liikunnallisesti kovin lahjakas. Tuntuu, että kehoni on hallitsematon ja suurpiirteinen. Olen hidas oppimaan koreografioita. Lopulta Teatterikorkeakoulussa vapauduin kehoni kanssa. Opin, miten kehoni liikkuu. Se on uniikki ja hyvä juuri näin.”
Hahmon fyysistä olemusta tukevat puvustus ja maskeeraus. Ne ruokkivat mielikuvitusta. Ulkokuori antaa viimeisen silauksen, että näyttelijä uskaltaa toteuttaa hahmoa riittävän rohkeasti.
Näyttelijälle on tyypillistä, että hän hyppii samassa tuotannossa tunnetilasta toiseen. Salonen tietää, että sellainen ei onnistu sormia napsauttamalla.
”Varsinkin jos kohtauksessa on isoja tunteita, tunnelman pitää olla keskittynyt, rauhallinen ja kunnioittava. Kiire on vihonviimeinen asia. Tärkeintä on, että näyttelijällä on mukava ja turvallinen olo ja että häneen luotetaan.”
Televisio- ja elokuvaroolien lisäksi Salonen on näytellyt teatterin lavalla. Vuosina 2024 ja 2025 hän oli mukana Tukholmassa Dramaten-teatterin näytelmässä Svindel. Salonen näkee, että fyysisellä lämmittelyllä on teatterissa iso merkitys, jotta oikeaan tunnetilaan pääsee käsiksi.
”Svindelin ensimmäisessä kohtauksessa hahmoni oli heroiinin vaikutuksen alaisena. Koska se on niin erikoinen tunnetila, minulla oli tapana hengitellä ja saada sitä kautta hidas ja rauhallinen olo ennen jokaista näytöstä.”
Suomen av-alan menestys riippuu rahoituksesta ja arvostuksesta
Suomessa moni näyttelijä on mukana niin sarjoissa, elokuvissa kuin teatterissa. Vuonna 2026 Salonen nähdään televisiossa uudessa japaninsuomalaisessa rikossarjassa, Piirityksen tekijöiden sarjassa Räjähdyspiste sekä Samuli Valkaman ohjaamassa elokuvassa Kyyditys.
Monipuolista uraa tehnyt Salonen pitää tekijänoikeuksia ja tekijänoikeuskorvauksia arvossaan.
”Kun varsinainen työ on tehty ja tuotanto menee levitykseen, tekijänoikeuskorvaus on ainoa raha, joka tulee kotiinpäin. Kopiosto-korvaukset ovat aina ihana yllätys ja tietynlainen turva freelancerin epävakailla tuloilla. Näyttelijän täytyy saada työstään sellainen korvaus, jonka hän ansaitsee.”
”Tekijänoikeuskorvaus osoittaa konkreettisesti sen, että av-alalla ja näyttelijän ammatilla on oikeasti väliä”, Salonen painottaa.
Syksyllä 2025 Suomen nykyinen hallitus perui elokuva-alan mittavat leikkaukset aktiivisen lobbauksen ansiosta. Salonen haluaa olla optimisti, vaikka häntä pelottaa, heikkeneekö kulttuurin arvostus maassamme entisestään.
”Av-ala on mennyt pitkään hirveän hyvään suuntaan, kun kansainvälisesti menestyneiden suomalaistuotantojen määrä on noussut ja monet leffat ovat pärjänneet isoilla festareilla. Toivottavasti suunta saadaan pidettyä, mutta kulttuurialalta leikkaamalla se ei onnistu.”
Näyttelijä toivoo, että av-alan budjetit ja tekijänoikeuskorvaukset nousisivat tulevaisuudessa. Suomi voisi ottaa mallia muista Pohjoismaista. Alan arvostus on sidoksissa rahoitukseen.
”Niin tylsää kuin se onkin, niin raha tarkoittaa aikaa ja aika tarkoittaa laatua”, Salonen kuittaa.
”Elokuvat ja sarjat ovat olennainen osa suomalaista kulttuuria. Jos meillä ei ole kulttuuria, mitä me sitten puolustamme. Ja kuka muu suomalaisten tarinoita kertoisi, jos eivät suomalaiset itse?”
Teksti: Nelli Leppänen
Kuvat: Riitta Supperi
