Alkuperäisteoksesta puhutaan silloin, kun halutaan erottaa tekijän luoma itsenäinen ja omaperäinen teos ns. jälkiperäisteoksesta eli alkuperäisteosta muuntelemalla tehdystä teoksesta. Jälkiperäisteoksia ovat muun muassa kokoomateokset, käännökset ja muunnelmat.
Lisenssijärjestelmä, jossa tekijä sallii teostensa käytön tietyillä ehdoilla. Teoksen yhteyteen liitetyt kuvakkeet osoittavat, onko tekijä sallinut teoksen käytön sellaisenaan, teoksen muuntelun ja/tai kaupallisen käytön.
Jos tekijänoikeudella suojattuja teoksia käytetään lainvastaisesti, kyseessä on tekijänoikeuden loukkaus. Tällaisissa tilanteissa teosta lainvastaisesti käyttänyt on velvollinen suorittamaan tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Hyvitysvelvollisuus ei riipu siitä, oliko käyttäjä tietoinen käytön luvattomuudesta. Hyvitys on yleensä vähintään se hinta, jonka asianmukainen käyttölupa olisi maksanut.
Tekijänoikeuslaissa isyysoikeus tarkoittaa sitä, että tekijän nimi tulee mainita hyvän tavan mukaisesti, kun teoksesta valmistetaan kappaleita tai teos saatetaan yleisön saataviin. Käytännössä tekijän nimen mainitsemistapa voi vaihdella eri teostyyppien kohdalla.
Teos on julkistettu silloin, kun se luvallisesti on saatettu yleisön saataviin.
Teos on julkaistu silloin, kun sen kappaleita on tekijän suostumuksella saatettu kauppaan tai muulla tavoin levitetty yleisön keskuuteen.
Julkisesta esittämisestä on kyse tilanteessa, jossa teos esitetään läsnä olevalle yleisölle. Julkisen esittämisen piiriin eivät kuulu suljetut tilaisuudet esimerkiksi kotona tai suppeassa ystäväpiirissä. Julkinen esittäminen on tekijän taloudellisiin oikeuksiin kuluva yksinoikeus.
Käännöksiä, muunnelmia ja kokoomateoksia kutsutaan jälkiperäisteoksiksi, eli teoksiksi, jotka on luotu alkuperäisteoksen perusteella esimerkiksi teosta muuttamalla. Jälkiperäisteoksen tekemiseen tarvitaan lupa alkuperäisen teoksen tekijältä. Jälkiperäisteoksen oikeudet kuuluvat muunnelman tekijälle.
Teoksista voidaan valmistaa kappaleita teoslajista riippuen monin eri tavoin, esimerkiksi kopioimalla, tallentamalla tai painamalla. Kappaleen valmistaminen on yksi tekijälle kuuluvista taloudellisista oikeuksista, jotka osaltaan turvaavat tekijän ansaintamahdollisuuksia. Kappaleen valmistaminen on tekijän yksinoikeus.
Teos, joka muodostuu jo olemassa olevista teoksista yhdistämällä muita teoksia tai niiden osia. Kokoomateos voi saada tekijänoikeussuojaa, jos se on toteutettu riittävän luovasti ja omaperäisesti. Kokoomateoksen tekijänoikeus syntyy kokoomateoksen tekijälle. On hyvä huomata, että kokoomateokseen yhdistettyjen teosten tekijöiltä tarvitaan lupa teosten tai niiden osien liittämiseen teokseen. Kyseisiltä tekijöiltä vaaditaan lupa myös teoksen saattamiseen yleisön saataville.
Lisenssillä tarkoitetaan käyttölupaa, jolla tekijä antaa luvan teoksensa käyttöön tietyillä ehdoilla. Lisenssiehdoissa tekijä määrittelee sen, miten hänen teostaan saa käyttää, esimerkiksi saako teosta muunnella tai kopioida.
Lähioikeuksilla suojataan muun muassa esittäviä taiteilijoita ja heidän esityksiään, äänite- ja elokuvatuottajia, valokuvaajia sekä luetteloiden ja tietokantojen valmistajia. Lähioikeudet muistuttavat tekijänoikeuksia. Suurin ero koskee suoja-ajan pituutta. Lähioikeussuojan saaminen ei myöskään edellytä, että teoksen kohdalla täyttyy itsenäisyys- ja omaperäisyysvaatimus. Lähioikeuksista säädetään tekijänoikeuslaissa.
Teoksen tai julkaisun tekijä, kustantaja tai esittäjä. Oikeudenhaltija voi olla joko luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on hallussaan tekijänoikeus tai lähioikeus taikka jolla on oikeuksien hyödyntämistä koskevan sopimuksen tai lainsäädännön nojalla oikeus osuuteen tekijänoikeuskorvauksista.
Saadakseen tekijänoikeussuojaa luovan työn tulokselta edellytetään itsenäisyyttä ja omaperäisyyttä. Teoksen voidaan katsoa olevan omaperäinen, jos kukaan muu ei samaan tehtävään ryhtyessään todennäköisesti päätyisi samanlaiseen lopputulokseen.
Public Domain -termiä käytetään sellaisten teosten yhteydessä, joiden tekijänoikeudellinen suoja-aika on päättynyt tai joiden osalta tekijä on luopunut tekijänoikeuksistaan ja antanut teoksensa vapaaseen käyttöön.
Tekijänoikeuslaissa säädetään ns. pakkolisenssistä. Kun kyse on pakkolisenssistä, teoksen käyttö ei edellytä tekijän lupaa, mutta tekijälle on maksettava korvaus teoksen käyttämisestä.
Tekijänoikeuslain rajoitussäännökset kaventavat tekijän yksinoikeutta. Rajoitussäännökset sallivat teoksen käytön laissa määritellyissä tilanteissa ilman tekijältä pyydettyä lupaa. Rajoitussäännöksiä perustellaan usein sivistyksellisillä tai tiedonvälitykseen kytkeytyvillä argumenteilla.
Tekijänoikeuslaissa säädetään respektioikeudesta eli kunnioittamisoikeudesta, jonka mukaan teosta ei saa muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla. Teosta ei saa myöskään saattaa yleisön saataviin tekijää loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.
Sopimuslisenssillä tarkoitetaan oikeuksien hallinnointijärjestelmää, josta säädetään tekijänoikeuslaissa. Sopimuslisenssi mahdollistaa sen, että tekijänoikeuksien haltijoita edustavan järjestön myöntämä käyttölupa ulotetaan kattamaan myös sellaiset tekijät ja oikeudenhaltijat, joita järjestö ei edusta. Sopimuslisenssijärjestelmässä myös järjestön ulkopuoliset oikeudenhaltijat voivat saada korvauksia järjestöstä.
Tekijä voi luovuttaa kaikki taloudelliset oikeutensa tai osan taloudellisista oikeuksistaan jollekin muulle taholle, kuten työnantajalleen tai kustantajalle. Luovutuksensaaja voi olla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, kuten yhtiö. Tekijänoikeuden voi luovuttaa vastikkeellisesti, jolloin tekijä saa luovutuksesta taloudellisen korvauksen, tai vastikkeetta, jolloin tekijä luopuu taloudellisista oikeuksistaan ilman taloudellista korvausta.
Tekijänoikeussuojaa saadakseen teoksen on ylitettävä teoskynnys, eli oltava itsenäinen ja omaperäinen. Se, ylittyykö teoskynnys tietyn yksittäisen teoksen kohdalla, ratkaistaan aina tapauskohtaisesti.
Yhteenliitetystä teoksesta on kyse silloin, kun kaksi tai useampi tekijää luovat yhdessä teoksen, jossa tekijöiden osuudet ovat itsenäisiä teoksia, jotka voidaan erottaa toisistaan. Yhteenliitettyjä teoksia ovat esimerkiksi kuvitusta sisältävät kirjat, joissa kirjailijan ja kuvittajan osuudet ovat itsenäisiä ja ne voidaan erottaa toisistaan.
Laki tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista sääntelee yhteishallinnointiorganisaatioiden eli tekijänoikeusjärjestöjen toimintaa. Laki pohjautuu EU-direktiiviin, joten sama sääntely koskee kaikkia EU-jäsenmaissa toimivia tekijänoikeusjärjestöjä.
Suomessa laki koskee seitsemää tekijänoikeusjärjestöä: Kopioston lisäksi Teostoa, Gramexia, APFIa, Kuvastoa, Sanastoa ja Filmexiä. Lain tavoitteena oli lisätä tekijänoikeusjärjestöjen toiminnan avoimuutta, hyvää hallintotapaa ja läpinäkyvyyttä sekä vahvistaa oikeudenhaltijan päätäntävaltaa suhteessa tekijänoikeusjärjestöön. Lain kirjain toteutuu mm. vuosittain annettavassa avoimuusraportista. Kopioston avoimuusraportti löytyy pdf-tiedostona sivulta Toiminta.
Yhteishallinnointilaki tekee tekijänoikeuksien yhteishallinnoinnista yhden läpinäkyvimmistä toimialoista. Kansainvälisesti yhdenmukaisen sääntelyn ansiosta eri toimijoita on aiempaa helpompi vertailla. Tämä lisää turvallisuutta sekä teosten käyttäjän että teosten tekijän näkökulmasta.
Laki takaa myös sen, että toiminnastamme voi valittaa. Teoksen tekijälle tai oikeudenhaltijalle tarkemmat ohjeet löytyvät dokumentista “Korvausten jaon yleiset periaatteet”, sivulta Palvelumme tekijöille ja kustantajille. Teosten käyttäjä voi toimittaa Kopiostoon kirjallisen valituksen, jos epäilee Kopioston menetelleen Yhteishallinnointilain vastaisesti. Teosten käyttäjä voi erimielisyyden sattuessa myös turvautua välimiesmenettelyyn tietyissä, tekijänoikeuslain 54 § säädetyissä tilanteissa. Muutoin mahdollinen kiista voidaan ratkaista markkinaoikeudessa tai käräjäoikeudessa, asian laadusta riippuen.
Patentti- ja rekisterihallitus toimii Yhteishallintolain määrittämänä valvovana elimenä. PRH valvoo myös Kopioston toimintaa.
Yhteisteos on teos, jonka kaksi tai useampi henkilö on luonut yhdessä siten, että tekijöiden osuudet eivät ole itsenäisiä teoksia eikä tekijöiden osuuksia voi erottaa lopputuloksesta toisistaan.
Julkistetusta teoksesta saa valmistaa muutaman kappaleen yksityiseen eli omaan ja perheen tai muun lähipiirin käyttöön. Näitä yksityiseen käyttöön valmistettuja kappaleita ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen, ja esimerkiksi niiden myynti on kiellettyä. Tietokoneohjelmien ja digitaalisessa muodossa olevien tietokantojen kopiointi ei ole sallittua edes yksityiskäyttöön.
Yksityisen kopioinnin hyvitys on lain takaama rahallinen korvaus luovan työn tekijöille siitä, että jokainen kansalainen saa kopioida laillisia teoksia omaan käyttöönsä. Varat yksityisen kopioinnin hyvitykseen tulevat valtion budjetista, ja ne ohjataan luovan työn tekijöille muun muassa Kopioston ja osanamme toimivan AVEKin kautta.
Yleisön saataville saattamisesta on kyse tilanteessa, jossa teos saatetaan perhepiiriä laajemmalle ihmisjoukolle. Yleisön saataville saattamista on teoksen välittäminen, esittäminen, näyttäminen tai levittäminen.
Vapaalla muuntelulla tarkoitetaan tilannetta, jossa luodaan uusi, itsenäinen ja omaperäinen teos, jota ei voida samaistaa alkuperäiseen teokseen, vaan alkuperäinen teos on toiminut uuden teoksen inspiraation lähteenä. Vapaa muuntelu ei edellytä alkuperäisen tekijän lupaa.