Jos et löydä vastausta sinua askarruttavaan kysymykseen, voit lähettää kysymyksesi meille sähköpostitse osoitteeseen neuvonta(at)kopiosto.fi.
Annamme Kopiostossa tekijänoikeudellista neuvontaa vain yleisellä tasolla, eli emme voi antaa sitovia kannanottoja tai ratkaisuja.
Tekijäoikeuslain mukaan julkistetusta teoksesta saa jokainen valmistaa muutaman kappaleen yksityistä käyttöään varten. Yksityisen käytön piiriin kuuluvat perhe ja lähimmät ystävät.
Yksityiseen käyttöön valmistettuja kappaleita ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi niiden myynti on kiellettyä. Muiden kuin elokuva- ja musiikkiteosten kopioinnin saa antaa myös jonkun toisen tehtäväksi.
Tietokoneohjelmien ja digitaalisessa muodossa olevien tietokantojen kopiointi ei ole sallittua edes yksityiskäyttöön.
Teoksen katsotaan olevan julkaistu, kun teoksen kappaleita on laillisesti levitetty yleisölle, esimerkiksi kun teoksen kappaleita on luvallisesti laitettu myyntiin. Julkistettu teos on silloin, kun teos on luvallisesti saatettu yleisön saataville, esimerkiksi laittamalla teos laillisesti verkkoon yleisön saataville tai julkistamalla taideteos.
Yksityiseen kopiointiin liittyy laillisen lähteen vaatimus. Kopioinnin lähteen tulee olla laillisesti valmistettu (esimerkiksi aito CD-levy tai kirja) tai oikeudenhaltijoiden luvalla yleisölle välitetty (esimerkiksi normaali tv-lähetys). Laittomasta lähteestä tapahtuva kopiointi on kokonaan kiellettyä. Esimerkiksi luvatta vertaisverkossa välitetyt teokset (musiikkikappaleet ja elokuvat) ovat laittomia lähteitä.
Tehokas tekninen suojaus on sellainen, joka on tekijän suostumuksella asetettu teoksen suojaksi. Tehokkaalla teknisellä toimenpiteellä tarkoitetaan tekniikkaa, joka tavanomaisessa käyttötarkoituksessa estää tai rajoittaa teoksiin ilman tekijän tai oikeudenhaltijan lupaa kohdistuvia tekoja ja jolla tavoiteltu suoja saavutetaan. Tehokasta suojaa ei voi kiertää vahingossa. Laki kieltää vain tehokkaiden teknisten suojausten kiertämisen.
Suojauksen saa tekijänoikeuslain mukaan kiertää laillisesti hankitun fyysisen teoskappaleen kuuntelemista tai katselua varten, mutta ei kopiointia varten.
Yksityinen kopiointi on sallittua vain yksityisiin tarkoituksiin, eikä kopioita saa myöhemminkään käyttää muihin tarkoituksiin. Mikäli myyt itse kopioimiasi levyjä, kirjoja tai elokuvia, on kyseessä tekijäoikeusloukkaus. Seurauksena tällaisesta toiminnasta voi olla rangaistus- ja korvausvastuu.
Piraattituotteita ei saa maahantuoda edes omaan yksityiseen käyttöön. Yhdenkin piraattituotteen (esimerkiksi levy, kirja, elokuva, peli) maahantuonti on rangaistavaa. Tämän lisäksi piraattituotteen maahantuoja menettää tuotteen valtiolle ja voi joutua maksamaan tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille korvauksia.
Kun laitat valokuvia, kuvia tai tekstejä omille kotisivuillesi, ne tulevat samalla kaikkien nähtäville, joten kyse ei ole enää yksityisestä käytöstä. Tekijänoikeudellisesti kysymyksessä on teoksen yleisölle välittäminen, joka edellyttää tekijän tai muun oikeudenhaltijan luvan.
Valokuvan suoja-aika on 50 vuotta kuvan ottamisvuodesta. On huomattava, että toisinaan valokuvat ylittävät niin sanotun teoskynnyksen, jolloin niiden suoja-aika on pääsäännön mukaisesti tekijän eli valokuvaajan elinikä ja 70 vuotta valokuvaajan kuolinvuoden päättymisestä.
Kyseessä on julkinen esitys eli tarvitsette esittämiseen oikeudenhaltijoiden luvan. Vuokraelokuvat ja kaupasta ostetut elokuvat on tarkoitettu vain yksityiskäyttöön. Samoin televisiosta saa nauhoittaa vain omaan yksityiseen käyttöön. Näin ollen elokuvan esittämiseen muussa kuin yksityisen käytön piirissä tulee hankkia lupa riippumatta siitä, miten elokuva on hankittu.
Elokuvan julkisen esittämisen oikeudet ovat yleensä elokuvan tuotantoyhtiöllä, jolta lupa tulee pyytää. Lisäksi tarvitaan lupa Teostosta elokuvassa olevan musiikin osalta.
M & M Viihdepalvelu Oy edustaa suurimpien ulkomaisten elokuvayhtiöiden julkisia esitysoikeuksia Suomessa. Yritykseltä voi vuokrata elokuvia julkisiin esittämistilaisuuksiin sekä hankkia elokuvan esittämisluvan useisiin ulkomaisiin elokuviin.
Kotimaisten elokuvien osalta esityslupaa voi tiedustella Audiovisual Producers Finland – APFI ry:stä.
Tekijänoikeuden loukkauksesta voi aiheutua sekä rikos- että siviilioikeudellisia seuraamuksia. Tekijänoikeusrikoksesta säädetty maksimirangaistus on kaksi vuotta vankeutta.
Tekijänoikeusrikkomuksesta rangaistukseksi voidaan tuomita sakkoa. Teknisten suojausten lain vastaisesta kiertämisestä ja kiertämiskeinojen tarjoamisesta rangaistus on maksimissaan yksi vuosi vankeutta.
Rikosoikeudellisen vastuun lisäksi oikeudenloukkaaja on velvollinen maksamaan oikeudenhaltijoille hyvitystä luvattomasta teosten käyttämisestä ja vahingonkorvausta, mikäli vahinkoa on aiheutunut. Hyvitysvelvollisuus ei edellytä huolimattomuutta, vaan hyvitys tulee aina maksettavaksi loukkaajan tietoisuudesta riippumatta. Se on luonteeltaan käyttökorvaus ja vastaa sitä määrää, jolla teokset olisi saanut laillisesti käytettäväksi. Vahingonkorvausvelvollisuus edellyttää tahallisuutta tai huolimattomuutta. Lisäksi luvatta valmistetut teokset ja oikeudenloukkauksessa käytetyt apuvälineet voidaan tuomita hävitettäviksi.
Korvaukseksi yksityisestä kopioinnista Suomessa säädettiin vuonna 1984 niin sanottu kasettimaksu. Euroopan yhteisöjen tietoyhteiskuntadirektiivin jälkeen maksua kutsutaan nykyään yksityisen kopioinnin hyvitykseksi. Hyvitysmaksun tarkoituksena on taata tekijöille ja muille oikeudenomistajille hyvitys sen vastapainoksi, että yksityiset henkilöt voivat kopioida teoksia yksityiseen käyttöönsä ilman tekijän erillistä lupaa.
Vuoden 2015 alusta alkaen yksityisen kopioinnin hyvitys korvataan valtion budjetista.
Lupaa ei yleensä tarvita, jos valokuvat ja/tai juliste näkyvät kuvaamasi materiaalin taustalla tai mikäli ne ovat muutoin toisarvoisessa asemassa kokonaisuuden kannalta.
Siteeraus- eli lainausoikeus on tekijän yksinoikeuden rajoitus eli sallittua tiettyjen laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä. Siteerausoikeuden luonteesta johtuen sitä käytetään yleisesti tieteellisessä työssä, opetuksen yhteydessä ja arvosteltaessa toisten teoksia. Myös muussa käytössä siteeraaminen on mahdollista. Siteeraus on sallittua vain julkistetusta teoksesta eli teoksesta, jonka tekijä tai joku muu on tekijän luvalla jollakin tavalla saattanut yleisön saataville. Sitaatilla tulee olla asiallinen yhteys teokseen, johon sitä siteerataan. Sen tulee siis täyttää niin sanottu vetoamisfunktio.
Sallitun siteerauksen pituutta eli ”tarkoituksen edellyttämää laajuutta” ei ole laissa määritelty, vaan se on ratkaistava aina tapauskohtaisesti. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että siteeraus ei voi olla kovin pitkä, mutta toisaalta sitaatti ei saa myöskään olla niin lyhyt, että se antaa siteerattavasta teoksesta väärän käsityksen.
Siteerattaessa teosta on aina mainittava sitaatin lähde eli yleensä tekijän nimi ja lähdeteos.
Sitaattioikeutta käyttäen ei voi esimerkiksi ottaa toisen tekstistä otteita tai mietelauseita vain mielenkiintoa herättämään. Myöskään pelkistä sitaateista koostuva kokoelma ei täytä laillisen siteerauksen edellytyksenä olevaa vetoamisfunktiota, sillä lainaukset eivät tällöin ole käytössä oman tekstin havainnollistamiseksi. Pelkkää sitaateista koostuvaa kokoelmaa ei siten ole lupa julkaista. Kirjan myynti-ilmoituksessa on kuitenkin pidetty mahdollisena ottaa sitaatteja teosarvostelusta.
Tapauksissa, jotka eivät pysy yllä kuvattujen siteerausoikeuden kriteerien rajoissa, on toisen kirjoittaman tekstin käyttämiseen saatava tekijän tai muun oikeudenhaltijan lupa.
Valokuvaa tai muuta kuvaa saa siteerata tieteellisessä esityksessä (esimerkiksi opinnäytetyö) tai arvostelevassa esityksessä (esimerkiksi opinnäytetyön arvostelu aikakausjulkaisussa), jos kuvaa käsitellään tekstissä ja siteeraaminen on perusteltua esityksen selventämiseksi tai havainnollistamiseksi.
Lainattavat kuvat eivät saa kuitenkaan olla pääasia, vaan niiden tulee havainnollistaa tai selventää tekstiä. Kuvituksen kerääminen julkaisuun ei ole mahdollista vetoamalla sitaattioikeuteen. Esimerkiksi tekstin aiheeseen etäisesti liittyvää kuvaa ei ole mahdollista käyttää julkaisussa kuvituskuvana sitaattioikeuden nojalla.
Siteerattaessa tulee aina mainita sitaatin lähde eli yleensä tekijän nimi ja lähdeteos.
Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Tekijänoikeus on ajallisesti rajattu siten, että suoja-ajan kuluttua teosta voi vapaasti käyttää ilman erillistä lupaa.
Yhteisteosten suoja-ajat lasketaan viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Elokuvateoksen suoja-ajan päättyminen lasketaan viimeksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan, vuoropuhelun kirjoittajan tai elokuvaa varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta.
©-merkki on kansainvälinen symboli, jota käytetään tekijänoikeuden suojaamassa teoksessa tekijän tai muun tekijänoikeuden haltijan nimen edessä. ©-merkillä voidaan ilmoittaa, kenellä ovat kyseisen teoksen tekijänoikeudet. On hyvä huomata, että tekijänoikeuden syntyminen tai suojan saaminen ei edellytä ©-merkin käyttämistä. Tekijänoikeus syntyy samalla kuin teoskin – teosten rekisteröintiä tai muita muodollisuuksia, kuten ©-merkin liittämistä teoksen yhteyteen, ei tarvita.
©-merkin käyttämisessä ei ole erityisiä vakiintuneita muotoja. Yleisimmin merkkiä käytetään muodossa Copyright © tekijän tai oikeudenhaltijan nimi ja ensimmäinen julkaisuvuosi.
Lähtökohtaisesti teoksen muuttamiseen, esimerkiksi käännöksen tai muunnelman tekemiseen, tarvitaan alkuperäisen tekijän lupa. Lupaa ei tarvita, jos kyse on ns. vapaasta muuntelusta. Vapaa muuntelu tarkoittaa sitä, että jonkun toisen aikaisemmin tekemää teosta käytetään inspiraation lähteenä ja teosta muuntelemalla luodaan kokonaan uusi, itsenäinen ja omaperäinen teos, joka ei ole samaistettavissa alkuperäiseen teokseen.
Verkossa on tarjolla aineistoja, jotka on varustettu CC-lisenssimerkinnällä. Kyse on tekijänoikeuden suojaamasta aineistosta, jonka käyttämisen tekijä on sallinut määrittelemillään ehdoilla. Kyseisiä CC-lisensoituja aineistoja saa käyttää lisenssiehtojen mukaisesti, jotka ilmenevät materiaalin yhteydessä käytetyistä kuvakkeista. Lisätietoa CC-lisenssistä on tarjolla osoitteessa www.creativecommons.fi.
Tekstin- ja tiedonlouhinnalla tarkoitetaan automaattista analyysitekniikkaa, jolla tuotetaan uutta tietoa. Sen tarkoituksena on analysoida digitaalisessa muodossa olevaa tekstiä ja dataa esimerkiksi mallien, suuntausten tai korrelaatioiden tuottamiseksi (DSM-direktiivi (EU) 2019/790).
Tekstin- ja tiedonlouhintaa voidaan harjoittaa pelkistä tosiasioista tai tiedoista, mutta usein tekstin- ja tiedonlouhinnassa hyödynnetään tekijän- tai lähioikeudella suojattua sisältöä.
Kun tekstin- ja tiedonlouhintaa tehdään osana tieteellistä tutkimusta, saa siihen käyttää teoksia ja muita suojattuja sisältöjä, joihin on laillinen pääsy. Laillisella pääsyllä tarkoitetaan sitä, että sisältöön on saatu pääsy asianmukaisesti esimerkiksi lisenssillä tai sopimuksella.
Kaupallisessa tekstin- ja tiedonlouhinnassa ei saa käyttää niitä teoksia tai muita suojan kohteita, joiden tekstin- ja tiedonlouhinnan oikeudenhaltija on kieltänyt. Oikeudenhaltija on voinut asettaa kiellon eli pidättää oikeutensa esimerkiksi verkkosivuston tai palvelun käyttöehdoissa, tiedoston metatiedoissa tai erilaisin rajausstandardein. Tutkimusorganisaatioiden ja kulttuuriperintölaitosten tieteelliseen tutkimukseen toteuttamaa tekstin- ja tiedonlouhintaa ei voida kieltää sopimuksin tai estää teknisin keinoin.
Kyllä, tekijänoikeuslain mukaan julkistettua teosta saa käyttää sellaisessa parodiassa, joka viittaa olemassa olevaan teokseen, mutta poikkeaa siitä kuitenkin ”havaittavissa olevalla tavalla” esimerkiksi huumorin tai pilailun keinoin.
Sallittu parodia voi olla esimerkiksi ivallinen, liioitteleva tai koominen toisen teoksen jäljitelmä. Lain mukaan parodia ei kuitenkaan saa olla syrjivä tai muulla tavoin loukkaava. Sallittu parodia hyödyntää alkuperäistä teosta toisessa tarkoituksessa ja kontekstissa. Esimerkiksi meemikin voi olla parodian muoto.
Tekijänoikeuslaki sallii julkistetun teoksen käyttämisen opetuksen havainnollistamiseksi, jos opetustoiminnan kattavaa sopimuslisenssiä tai muuta käyttölupaa ei ole lainkaan tai helposti saatavilla. Opetuksen havainnollistaminen on sallittua ei-ansiotarkoituksessa tapahtuvassa opetuksessa ja tietylle rajatulle henkilöpiirille tai suojatussa sähköisessä ympäristössä.
Opetuksen havainnollistaminen sallii teosten osien tai otteiden käytön oppimistoiminnan tukemista, rikastuttamista tai täydentämistä varten. Jos teos on hyvin suppea tai lyhyt, voi olla perusteltua käyttää koko teosta. Opetuksen havainnollistamiseksi saa esimerkiksi esittää YouTube- tai mainosvideon, koska näiden esittämiseen opetuksessa ei ole saatavilla käyttölupaa. Alkuperäisen tekijän nimi ja lähdeteos tulee aina mainita asianmukaisesti.