Eduskunnan valiokunnissa jatkuu käsittely hallituksen esityksestä tekijänoikeuslain osittaiseksi uudistamiseksi (HE 43/2022). Julkista keskustelua on herättänyt erityisesti tv-kanavien edelleen lähettämistä koskeva lakipykälä, jolla EU:n verkkolähetysdirektiivi saatetaan osaksi Suomen tekijänoikeuslakia. Vaikka teosten käyttäjät väittävät sen olevan uhka televisiomarkkinoille, tosiasiassa uudistus on mahdollisuus korjata alaa tv-ohjelmien tekijöitä ja heidän oikeuksiaan kunnioittavampaan suuntaan.
Kaapelijakelu on edelleen lähettämistä, josta pitää sopia tv-ohjelmien tekijöiden kanssa
Verkkolähetysdirektiivissä ja hallituksen esityksessä (25 h §) edelleen lähettäminen on selkeästi määritelty: Edelleen lähettämistä tapahtuu tilanteessa, jossa joku muu kuin alkuperäinen lähettäjäyhtiö jakaa alkuperäistä tv-lähetystä samanaikaisesti ja muuttamattomana esimerkiksi kaapelitelevisioverkossa.
Lakiesityksen kriitikot ovat pyrkineet hämärtämään käsitettä rinnastamalla sen tv-ohjelmistojen alkuperäiseen lähettämiseen. Tämä on operaattoreiden ja heidän edustajiensa tapa yrittää väistää velvollisuutensa sopimisesta ja tekijänoikeuskorvausten maksamisesta.
Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa ja EU:n lainsäädännössä on kuitenkin yksiselitteisesti määritelty, että edelleen lähettäminen kuuluu tekijöiden yksinoikeuksien piiriin ja siitä tulee sopia tekijöiden kanssa. Tv-ohjelmien tekijöillä on myös oikeus saada teostensa edelleen lähettämisestä korvaus.
Operaattorit ja televisioyhtiöt ovat väittäneet, että tekijöille olisi maksettu korvaukset jo silloin, kun tv-kanavat ostavat lähetysoikeudet tv-ohjelmiin. Meillä Kopiostossa ei edelleen lähettämistä lisensioivana, valtuutettuna organisaationa ole tietoa eikä osoitettua näyttöä siitä, että kotimaisille saati ulkomaisille tekijöille olisi näitä korvauksia maksettu. Operaattorithan eivät edes myönnä kotimaisen kaapelijakelun olevan edelleen lähettämistä. Miten siitä olisi siis voitu maksaa?
Mikäli lähetysoikeuksia ostettaessa joitain korvauksia olisikin maksettu, tällainen kertaosto ei vastaa tekijänoikeuksien luonnetta. Tekijänoikeuskorvauksia kertyy teosten käytön mukaan, eli jos tv-ohjelmaa edelleen lähetetään monien vuosienkin päästä uudelleen, saa tekijä siitä hänelle kuuluvan osuutensa. Näin toimitaan vakiintuneesti Suomessakin esimerkiksi musiikin saralla, jossa biisien radiosoitosta maksetaan kappaleen oikeudenomistajille korvausta käytön mukaan vielä vuosikymmeniä teoksen julkaisun jälkeen.
Kotimaiset televisiomarkkinamme tarvitsevat tekijöitä kunnioittavan perustan
Operaattorit ja heidän edustajansa ovat visioineet, että lakimuutos romahduttaisi koko kaupallisen televisiotoiminnan jatkuvuuden Suomessa. Tällaista seurausta direktiivin voimaanpanosta on vaikea ymmärtää; ainakaan televisiotoiminnan romahtaminen ei johtuisi tekijänoikeuslakiin tehtävistä selvennyksistä.
Televisiomarkkinoitamme on myös kuvattu erityisiksi suhteessa muihin maihin, ja tätä on käytetty perusteluna jatkaa tv-ohjelmien tekijöihin kohdistuvaa epäoikeudenmukaista toimintatapaa.
Televisioyhtiöiden ja kaapelioperaattoreiden toiminta Suomessa ei kuitenkaan eroa ratkaisevasti siitä, miten ne toimivat muissa EU- ja Pohjoismaissa. Esimerkiksi Telia harjoittaa identtistä toimintaa Suomessa ja Ruotsissa. Silti Ruotsissa Telia sopii ja maksaa tv-ohjelmien tekijöille tekijänoikeuskorvaukset kotimaisten tv-kanavien edelleen lähettämisestä, mutta Suomessa näin ei tehdä.
Kaupallinen televisiotoiminta ei ole muissa EU-maissa kaatunut siihen, että tekijöiden kanssa sovitaan oikeuksista ja maksetaan asianmukaiset tekijänoikeuskorvaukset.
Muutoksia tv-markkinoihimme voi lainsäädännön päivittämisen vuoksi tulla. Tv-ohjelmien tekijöille maksettavat tekijänoikeuskorvaukset eivät kuitenkaan automaattisesti tarkoittaisi maksuttomien tv-kanavien vähenemistä. Operaattoreiden ei tarvitse suoraan sälyttää tekijänoikeuskorvauksista koituvia kustannuksia käyttäjien maksettavaksi ilmaiskanavista luopumalla. Tällaiset liiketoiminnalliset ratkaisut operaattorit päättävät itse.
Suomi on ainoa EU- ja Pohjoismaa, jossa operaattorit ovat voineet kaapelijakelun alusta alkaen välttyä maksamasta tekijöille tekijänoikeuskorvauksia kotimaisten kanavien edelleen lähettämisestä.
Operaattorit ovat myös maininneet, että nykyinen asunto-osakeyhtiölaki ei salli tekijänoikeuskorvausten siirtämistä taloyhtiöiden osakkaille. Onkin tärkeää arvioida, mistä muista lakimuutoksista – tekijänoikeuslain muutosten lisäksi − eduskunta voisi päättää, jotta tekijöille kuuluvat tekijänoikeuskorvaukset voidaan turvata EU-direktiivin edellyttämällä tavalla.
Nyt saatetaan voimaan Suomea velvoittavia EU-direktiivejä, joissa mm. selkeytetään edelleen lähettämisen käsitettä. Eduskunnassa ei päätetä esimerkiksi edelleen lähettämisen lupahinnoista tai tekijänoikeuskorvauksista sopimisesta. Niistä sopiminen on markkinatalousmaissa toimijoiden keskenään vapaasti neuvoteltavissa.
Nykyinen käytäntö tekee Suomesta EU:n outolinnun
Kaapelitelevisio-operaattorit ovat vuosikausia hyödyntäneet kotimaisten tv-kanavien ohjelmistoja ja hyötyneet niiden edelleen lähettämisestä taloudellisesti maksamatta tv-ohjelmien tekijöille tekijänoikeuskorvauksia. Tämä koskee sekä kotimaisia että ulkomaisia tekijöitä, joiden kuuluisi saada edelleen lähettämisestä korvauksia.
Ulkomaisten kanavien ohjelmistojen edelleen lähettäminen on Suomessa vakiintunutta toimintaa, ja siitä maksetaan tekijöille kuuluvat korvaukset. On vaikea käsittää, miksi vuonna 2022 kotimaisten tv-kanavien kohdalla tästä, muissa EU-maissa itsestään selvästä oikeudesta, joudutaan yhä kamppailemaan.
Suomi on ainoa EU- ja Pohjoismaa, jossa operaattorit ovat voineet kaapelijakelun alusta alkaen välttyä maksamasta tekijöille tekijänoikeuskorvauksia kotimaisten kanavien edelleen lähettämisestä. Tämä epäkohta on vuosia kasvattanut kotimaisten tv-ohjelmien tekijöiden eroa toimeentulossa verrattuna heidän ulkomaisiin kollegoihinsa. Esimerkiksi Tanskassa edelleen lähetyskorvaukset ovat tärkeä osa av-tekijöiden tuloja.
Edelleen lähettämiskorvauksissa onkin kyse av-alan elinvoimaisuudesta ja siitä, että tekijöiden on tultava toimeen tekemällään työllä. Muissa Pohjoismaissa audiovisuaalisen alan rahoitus on muutoinkin kokonaisuudessaan parempi, ja näissä maissa av-alalla on tuotettu toistamiseen kansainvälisiä menestystarinoita.
Suomessa av-alan valtava kasvupotentiaali on tunnistettu, ja maailmalla menestynyt Sorjonen on hyvä esimerkki siitä, että potentiaali voi myös realisoitua. Silti teot alan tukemiseksi ovat vielä laihoja.
EU:n direktiivien toimeenpano kotimaiseen lakiimme hallituksen esityksen mukaisesti on päättäjille mahdollisuus luoda vahva ja vastuullinen pohja av-alan elinvoimalle ja tulevalle kasvulle.
Valtteri Niiranen
Toimitusjohtaja, Kopiosto
Kuva: Riitta Supperi
