”Kun on jokin sellainen maailma, joka alkaa kiinnostamaan ja jota haluaisi taiteen avulla käsitellä, on mahdollisuuksia etsiä sille oikeaa muotoa. Olisiko tämä romaani, dokumentti vai tv-sarja? Se on tosi hienoa”, Elina Hirvonen kertoo monella taiteen alalla työskentelystä.
Hirvonen (s. 1975) on työskennellyt niin kirjojen kuin elokuvienkin parissa. Hänen esikoisromaaninsa Että hän muistaisi saman (Avain, 2015) oli Finlandia-palkintoehdokkaana, ja hänen teoksiaan on käännetty yli kymmenelle kielelle. Yhteensä Hirvonen on kirjoittanut neljä romaania, joista viimeisin on pakolaisuutta käsittelevä Punainen myrsky (WSOY). Se julkaistiin alkusyksystä 2019.
Kirjojen lisäksi Hirvonen on tehnyt dokumenttielokuvia. Kiehumispiste (2017) käsittelee Suomen kahtiajakautumista ja muukalaisvihaa. Samalla se etsii yhteistä maaperää toisistaan erkaantuneiden ihmisryhmien välille. Elokuva sai Kopioston osana toimivalta AVEKilta dokumentti- ja lyhytelokuvien tuotantotukea.
Hirvonen kehuu AVEKin hyvää reagointikykyä Kiehumispiste-dokumenttielokuvan kohdalla. ”AVEKin silloinen tuotantoneuvoja Outi Rousu ymmärsi heti, miksi oli tärkeää tehdä elokuva nopeasti. Elokuvassa on kyse sen hetken ajankuvasta.”
Hirvonen näkee monella taiteen alalla työskentelyn voimavarana alan epävarmuuden keskellä. ”Monet projektit eivät mene läpi, ja ne jäävät kehittelyvaiheeseen. Mutta jos yksi ovi sulkeutuu, niin aina jotain muuta aukeaa”, hän pohtii. ”Hyvin harvoin tiedän tulojani kuin pariksi kuukaudeksi eteenpäin. Olen kuitenkin tosi luottavainen siihen, että asiat jotenkin loksahtelevat paikoilleen. Freelancerina työskentely on minulle luontevaa.”
Hirvosella on tänä syksynä monta projektia käynnissä. Uusimman romaanin lisäksi lokakuussa julkaistiin Lastensuojeluliiton kanssa yhteistyössä tehty ja Hirvosen sekä Juuli Hurskaisen toimittama Minä jaksan tämän päivän – tarinoita lastensuojelusta -antologia (WSOY). Kirjassa on lastensuojelun asiakkaina tai jälkihuollossa olevien nuorten tekstejä, jotka ovat syntyneet Hirvosen nuorille vetämissä kirjoituspajoissa.
Kopiosto-korvauksilla on Hirvosen mukaan suuri merkitys hänen luovalle työlleen. ”Esimerkiksi dokumenttielokuvassa palkka ei ole juurikaan suhteessa todelliseen työn määrään. Kopiosto-korvaus on konkreettinen palkan osa sellaisessa työssä.”
Hän näkee tekijänoikeudet keskeisenä suojana taiteen vapaudelle, sillä silloin yhteiskunnan poliittiset voimasuhteet eivät vaikuta suoraan taiteen rahoitukseen. ”On paljon keskustelua ja erilaisia näkökulmia siitä, mikä on taiteen ja toimeentulon asema. Näkisin niin, että tekijänoikeusjärjestelmä yhdistettynä hyvin toimivaan apurahajärjestelmään on toistaiseksi esitetyistä rahoitusmalleista ehdottomasti taiteen vapautta suojaava”, hän selittää.
Tekijänoikeusjärjestöt merkitsevät Hirvoselle kollektiivista neuvotteluvoimaa. Samalla ne jakavat paljon tärkeää tietoa ja alan toimijoiden kokemuksia. Tällöin luovan työn tekijä saa keskittyä varsinaiseen työhönsä, taiteen tekemiseen.
Teksti: Iina Saarinen
Kuva: Riitta Supperi