Ohjaaja ja käsikirjoittaja Teemu Nikki on tehnyt niin pitkiä ja lyhyitä elokuvia kuin tv-sarjoja. Tuleva pitkä elokuva Räkä ja Roiskis perustuu Juice Leskisen lastenkirjasarjaan. Elokuvassa Räkä ja Roiskis -nimiset pojat saapuvat Suovedelle viettämään hiihtolomaa, kun selviää, että kaupungissa on varastettu reikiä. Pojat alkavat selvittää asiaa.
”Varastettuja reikiä on käytetty jätteidenpoistoon. Kun reikään heittää jätteet, ne tippuvat naapurikuntaan. Tästä asetelmasta lähtee sitten äärimmäisen anarkistinen ja mielikuvituksellinen cyberpunk-fantasiaelokuva”, Nikki kuvailee.
Itsensä haastaminen ja uuden kokeileminen on ohjaaja-käsikirjoittaja Nikille tärkeää. Esimerkiksi tuoreimman tv-sarjansa Mister8:n (Elisa Viihde Viaplay, 2021) kohdalla hän pohti, miten saisi tekemisestä itselleen mahdollisimman kiinnostavaa.
”Ajattelin, että tehdään siitä nykyaikaan sijoittuva mustavalkoinen neo noir -komedia, koska sellaista en ole koskaan aiemmin nähnyt.”
Rohkeat ratkaisut ovat kannattaneet. Nikin teokset ovat menestyneet sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Esimerkiksi Mister8 palkittiin syksyllä Cannesissa parhaana sarjana. Armomurhaaja-elokuvan (2017) käsikirjoituksesta Nikille myönnettiin Jussi-palkinto, ja nuorten mielenterveysongelmia käsittelevän Sekasin-nuorten sarjan (Yle, 2016–) ohjauksesta Nikki sai puolestaan Kultaisen Venlan vuonna 2018. Formaatti on myyty esimerkiksi Saksaan ja Ranskaan.
Niin Sekasin kuin Nikin aiempi #lovemilla-sarja (Yle, 2013–2014) ovat olleet Suomessa erittäin suosittuja nuorten keskuudessa. Nikki kertoo, että hän on sarjojen toisen käsikirjoittajan ja tuottajan Jani Pösön kanssa aina pyrkinyt ottamaan kirjoittamistaan aiheista hyvin selvää. Lisäksi Sekasin-sarjan tuotannossa on kaikilla kausilla ollut mukana useita kokemusasiantuntijoita.
”Pyrin aina olemaan päähenkilöideni tasolla. En yritä saarnata, katsoa ylhäältä päin tai tietää kaikkea”, Nikki pohtii.
Pieni budjetti johti poikkeukselliseen kuvakerrontaan
Nikki on tehnyt kolme eri tv-sarjaa, viisi pitkää elokuvaa ja yli 15 lyhytelokuvaa. Hän tekeekin teoksia silloin, kun intoa ja ideoita on. Tarvittaessa myös omakustanteisesti ja pienellä budjetilla.
”Koen, että minulla on suurempi tarve tehdä elokuvia kuin Suomen kokoisessa maassa on mahdollisuus rahoittaa niitä. Ei se ehkä ihan reiluakaan olisi, jos jatkuvasti saisin kaikkiin eri teoksiini rahoitusta”, Nikki nauraa.
”Nautin myös siitä, että elokuvaa tehdään pienellä ryhmällä ja hyvin käsikirjoitus- tai näyttelijävetoisesti. Esimerkiksi Räkä ja Roiskis -elokuvaan on puolestaan enemmän budjettia, ja siitä tuleekin visuaalisesti överifantasia ja isoin juttu, mitä olen koskaan tehnyt. Ajattelen, että tehtäväni on kertoa tarinoita ja teen sitä niin kauan kuin se tuntuu hyvältä.”
Välillä uuteen ideaan tai käsikirjoitukseen liittyvä alkuinnostus on tarpeen saada taltioitua heti kameralle, eikä ole aikaa jäädä odottelemaan rahoitusta. Toisinaan olosuhteet sanelevat budjetin koon.
Esimerkiksi viimeisin pitkä elokuva Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia syntyi, kun Nikki tapasi vanhan ystävänsä, näyttelijä Petri Poikolaisen ensimmäistä kertaa yli 20 vuoteen. Poikolainen kertoi sairastavansa MS-tautia. Yhdessä päätettiin tehdä elokuva.
”Ajattelin tarjota Petrille mahdollisuutta näytellä, kun hän ei ole sairauden vuoksi voinut enää ammattiaan harjoittaa. Mutta näin sen myös niin, että itsestäni olisi kiinnostavaa yrittää kirjoittaa rooli sokealle pyörätuolissa olevalle näyttelijälle. Millainen elokuva siitä tulisi?” Nikki kertaa.
Pyrin aina olemaan päähenkilöideni tasolla. En yritä saarnata tai katsoa ylhäältä.
Aikaikkuna elokuvan toteuttamiseen oli tiukka. Poikolaisen sairauden ennuste oli huono, ja Nikin muut kuvaukset jättivät vuoteen kuukauden pituisen ajanjakson. Myös perinteinen rahoitus olisi ollut aikataulun vuoksi hyvin hankala.
Poikolainen esittää elokuvassa tarinan päähenkilöä, pyörätuolia käyttävää sokeaa miestä. Elokuva keskittyy visuaalisesti päähenkilön näkökulmaan ja kokemusmaailmaan. Elokuva on ollut suurmenestys kansainvälisillä festivaaleilla, esimerkiksi Venetsian elokuvajuhlilla se voitti Orizzonti Extra -palkinnon. Parhaillaan teos on Jussi-ehdokkaana muun muassa parhaan elokuvan kategoriassa.
Elokuva kuvattiin vahvasti lähikuvilla. Budjetin koko tuokin joskus tekemiseen raameja, jotka muuttavat merkittävästi koko elokuvan luonnetta.
”Jouduin miettimään, miten pystymme luomaan elokuvan visuaalisen ilmeen ilman normaaleja resursseja. Sitä kautta ymmärsin, että elokuva pitää tehdä lähikuvilla. Jos meillä olisi ollut normaali budjetti, Sokeasta miehestä olisi tullut huonompi elokuva”, Nikki toteaa.
Poikkeuksellinen kuvakerronta on saanut arvosteluissa kiitosta.
”Enhän alussa tiennyt yhtään, mitä siitä tulee. Elokuvan kuvaaja Sari Aaltonen epäili, ettei elokuva tule toimimaan”, Nikki kertoo nauraen. ”Ja hyvinhän se sitten toimi.”
Lyhytelokuvat tekivät Nikistä elokuvantekijän
AVEK on tukenut monia Nikin lyhytelokuvia. Viimeisimpänä tukea on saanut Tuulikki, joka odottaa parhaillaan festivaaliensi-illan varmistumista. Lyhytelokuvissa Nikkiä kiehtoo ajatus siitä, että jonkin tarinan tai oivalluksen saa kiteytettyä tiiviiseen muotoon. Hänelle täydellinen lyhytelokuva kestää noin kymmenen minuuttia.
”Pidän lyhytelokuvaa monessa mielessä kiinnostavampana taiteenlajina kuin pitkää elokuvaa, koska lyhytelokuva ei juuri koskaan ole kaupallinen. Lyhytelokuvan tekemisessä on eri säännöt ja enemmän vapauksia”, Nikki pohtii.
Nikki näkee lyhytelokuvat itsenäisenä taiteen muotona, jolla on paikkansa maailmassa. Olisi esimerkiksi vähättelyä ajatella niiden toimivan elokuvien tekijälle vain väylänä pitkien elokuvien tekemiseen. Lyhytelokuvien avulla voi rakentaa omaa identiteettiään tekijänä.
”Minähän olen koko urani perustanut lyhytelokuville. Koska en ole virallisia elokuvakouluja käynyt, lyhytelokuvat ovat tehneet minusta elokuvantekijän sekä itseni että muiden silmissä. Lyhytelokuvien menestys on puolestaan luonut itsetuntoni elokuvantekijänä. Ne ovat olleet ikään kuin minun elokuvakouluni”, Nikki pohtii.
Toisaalta lyhytelokuvat ovat haastava taiteenlaji juuri epäkaupallisuutensa vuoksi. Niitä voi nähdä valkokankaalta käytännössä vain elokuvafestivaaleilla. Nikki pitääkin tärkeänä, että lyhytelokuville on olemassa julkista rahoitusta.
”Omista lyhytelokuvistani esimerkiksi All Inclusive oli Cannesissakin kilpasarjassa. Ilman AVEKin tukea siellä ei olisi oltu”, Nikki toteaa.
Myös Kopiostosta saamansa tekijänoikeuskorvaukset Nikki kokee tärkeiksi. Taloudellisesta näkökulmasta on merkityksellistä, että tehdystä työstä tulee myös takautuvasti korvausta.
Toisaalta korvaukset ovat hänelle tieto siitä, että omaa teosta on jossain esitetty ja katsottu. Kopiosto maksaa korvauksia tv-ohjelmien jälkikäytöstä, kuten niiden tallentamisesta kodeissa ja oppilaitoksissa.
”Tulee tunne, etten tee tätä työtä vain itseäni varten.”
Teksti: Iina Saarinen
Kuvat: Riitta Supperi