”Jos kirjoistani on apua, tukea, iloa tai lohtua edes yhdelle lukijalle, se riittää kirjoittamisen motiiviksi. Siksi palautteet suoraan lapsilta ja nuorilta sekä heidän kanssaan työskenteleviltä vetävät aina nöyräksi”, Jenni kertoo.
Jennin kirjoja käytetään oppilaitoksissa monissa yhteyksissä, kuten terveystiedon, elämänkatsomustiedon ja ilmiöoppimisen työkaluina. Lisäksi hänen tekstejään löytyy myös useista oppikirjoista. Se on Jennille kunnia-asia.
Vaikka kirjoittaminen on hänelle intohimo, kokonaisen kirjan tekemiselle on toisinaan vaikeaa pyhittää aikaa muiden projektien painaessa päälle.
”Sain Suomen tietokirjailijat ry:ltä apurahan Poika sinä olet… -kirjan kirjoittamiseen. Sen avulla sain joksikin aikaa ikään kuin kahdenkeskistä laatuaikaa kirjaprojektin kanssa. Voi olla, että ilman apurahaa kirja lojuisi edelleen epämääräisinä materiaalikasoina läppärini ja aivojeni syövereissä pölyttymässä.”
Jenni on julkaissut seitsemän kirjaa, ja seuraava on jo tekeillä. Tietokirjojen kirjoittamisen lisäksi hänen päivänsä täyttyvät televisio-ohjelmien käsikirjoittamisesta. Kun luova työ koostuu monista pienistä palasista, on kokonaisuuden hahmottaminen välillä vaikeaa.
”Harvoin tulee pysähdyttyä miettimään, mitä kaikkea on tehnyt. Hyvä muistutus on Kopioston raportti ohjelmista, joiden tekemisessä olen ollut mukana – ehkä olenkin saanut jotain aikaiseksi.”
Tekijänoikeuskorvaukset ovat Jennille konkreettinen viesti siitä, että jokin taho pitää hänen tekemisiään ’ihan oikeana työnä’.
Jennin mielestä luova työ voi Suomessa edelleen hyvin, mutta jatkossa se on yhä enemmän ongelmien ratkaisua ja vanhojen totuttujen tapojen muuttamista.
”Jos pidämme mielemme ja sydämemme auki, jaksamme kohdata vaikeitakin asioita ja teemme yhteistyötä yli genrerajojen, uskon, ettei luovalla työllä ole mitään hätää.”
Haastattelu: Anne Hänninen/CoComms
Kuva: Riitta Supperi