Lukeminen on ollut Sofia Blanco Sequeiroksen lempiharrastus niin kauan kuin hän muistaa – lapsuudesta saakka. Rakkaus kirjoihin ja niistä kirjoittamiseen johdatti hänet reilut kahdeksan vuotta sitten kirjallisuuskritiikin pariin.
”Olen aina lukenut paljon ja kaikenlaista. Kun ryhdyin opiskelemaan filosofiaa, ajattelin, että kirjoista olisi myös mielenkiintoista kirjoittaa. Kävi ilmi, että sehän on älyttömän hauskaa ja antoisaa”, Blanco Sequeiros muistelee.
Niin hän pääsi kirjoittamaan kritiikkejä ennen kaikkea runoudesta, esseistiikasta ja kaunokirjallisuudesta. Ensimmäiset kritiikit julkaistiin suomenkielisessä Le Monde Diplomatique & Novaja Gazetassa, sittemmin myös muun muassa kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomadossa ja kulttuurilehti Nuoressa Voimassa.
Parhaillaan Blanco Sequeiros keskittyy Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa, joka käsittelee tieteellisen tutkimusnäytön käyttämistä poliittisessa päätöksenteossa. Kriitikon työ ei ole kuitenkaan unohtunut.
”Kritiikki on kaunis, monitulkintainen ja kiinnostava tekstilaji, ja parhaimmillaan se yltää kaunokirjalliseksi tekstiksi. Siksi minusta olisi mahtavaa jatkaa ja kehittää kirjallisuuskritiikkien tekemistä tulevaisuudessa.”
Kirjoittaminen on luovaa työtä, jonka avulla voi selittää maailmaa
Kirjoittaminen on Blanco Sequeirokselle tärkeä osa työtä ja koko elämää. Tarttuessaan kynään hän pystyy jäsentämään ja ymmärtämään maailmaa tekstien kautta. Samalla kirjoittaminen on luovaa tekemistä, jolla voi ilmaista itseään.
”Kirjoittaminen luo uusia ajattelun ja olemisen mahdollisuuksia. Minulle sen merkitys on korostunut entisestään viime vuosien yhteiskunnallisten kriisien keskellä. Ukrainan sodan alettua olen pitkästä aikaa alkanut kirjoittaa myös päiväkirjaa.”
Kirjallisuuskriitikon lisäksi Blanco Sequeiros tunnetaan myös kirjailijana, sillä häneltä julkaistiin syksyllä 2021 esikoisesseekokoelma Voitto (Kosmos). Vaikka sekä kriitikon että kirjailijan työkaluna on kirjoittaminen, tekstit syntyvät aina erilaisista lähtökohdista.
”Kun kriitikkona analysoin tiettyä tekstiä tai teosta ja pidän omat näkemykseni sivuosassa, kirjailijana keskityn omiin ajatuksiini ja rakennan kokonaista teosta luovemmin ja vapaammin. Esimerkiksi esseisiin saatan kirjoittaa abstraktia sekoilua, mutta kritiikeissä yritän sitä välttää.”
Blanco Sequeiros näkee, että kuten jokaisella kirjoittajalla myös jokaisella kriitikolla on oma tapansa ja tyylinsä kirjoittaa. Erilaisia tekstejä lukiessaan ja kirjoittaessaan hän on löytänyt oman paikkansa niin esseistinä, kriitikkona kuin väitöskirjan kirjoittajana.
Kritiikin piirissä korostuu kuitenkin usein yksi kysymys, jota muissa tekstilajeissa ei näy: kuinka ankaraa tai myötäkarvaista kritiikki oikein voi olla?
”Itse olen opiskellut filosofiaa, jossa korostetaan suopeaa tulkintaa ja asiapitoista argumentaatiota. Siksi koen, että kritiikeissä liika ankaruus tai nokkela sivaltaminen ei ole itsetarkoitus vaan näkemysten pitää olla oikeasti perusteltuja.”
”Hyvä kritiikki keskittyy teokseen ja tulkitsee sitä pilkuntarkasti”
Kirjallisuuskriitikon työ kiteytyy yksinkertaisuudessaan siihen, että kriitikko lukee kirjan kerran tai useammin ja kirjoittaa siihen pohjautuvan tekstin. Blanco Sequeiroksen mukaan vaativinta – ja samalla myös kiehtovinta – on koittaa ymmärtää tekstiä ja tulkita, mitä se yrittää sanoa tai tehdä.
”Kritiikin kirjoittaminen on tekstin analysointia, pohtimista, arvottamista ja kuvailua. Mielestäni hyvä kritiikki keskittyy teokseen ja yrittää tulkita sitä pilkuntarkasti. Omat näkemykseni kriitikkona perustuvat siis aina mahdollisimman huolelliseen ja rehelliseen tulkintaan.”
Blanco Sequeiros naurahtaa, että joskus teos voi ensilukemalta ärsyttää, suututtaa tai tuntua oudolta. Kriitikon tehtävä onkin purkaa osiin, miksi kirja on juuri sellainen kuin se on. Silloin ennakkoluulot on syytä heittää perimmäiseen nurkkaan ja tarkastella tekstiä avoimin silmin.
”Kritiikki on kiinnostavassa paikassa taideteoksen ja yleisön välissä. Parhaimmillaan se antaa yleisölle avaimet ymmärtää ja kontekstoida teosta. Silti kriitikon sana ei ole objektiivinen totuus, eikä kaikkien tarvitse olla kanssani samaa mieltä”, Blanco Sequeiros tähdentää.
Vaikka kritiikit eivät kukoista päivälehdissä määrällisesti, laadullisesti ne voivat hyvin.
Jos kyseessä on laajaa yleisöä puhutteleva kritiikki, se ei voi kuulostaa vain asiantuntijoiden korkealentoiselta keskustelulta. Olennaista on siis suhteuttaa kritiikin tyyli vastaanottajakuntaan. Onnistuessaan kirjallisuuskritiikki tuo aina jotain lisää taidekeskusteluun, Blanco Sequeiros uskoo.
Viime vuosina äänikirjat ovat tuoneet uuden ilmiön kirjallisuuskritiikin areenoille. Blanco Sequeiros suosii edelleen painettua teosta kritiikkejä kirjoittaessaan, koska silloin hän pystyy selaamaan kirjaa helpommin ja näkemään sanat sen sivuilla.
”Olen iloinen siitä, että äänikirjojen suosio on kasvanut. Nyt kirja saatetaan tehdä jopa ensisijaisesti äänikirjaksi. Äänikirjojen kritiikeissä olisi kuitenkin tärkeää käsitellä teosta nimenomaan äänikirjana. Kritiikin lajina se on erilainen kuin painetun teoksen kritiikki.”
Leikkauksista huolimatta kirjallisuuskritiikki voi hyvin Suomessa
Katoaako kulttuurikritiikki Suomesta tyystin? Pohdinnat kritiikin kuolemasta ovat eläneet Blanco Sequeiroksen mukaan jo vuosikymmeniä. Syynä on etenkin se, että päivälehdistä kritiikkejä on supistettu jatkuvasti ja kiivaaseen tahtiin.
”Päivälehdet ovat tärkeä kanava puhuttelevalle kritiikille, koska siellä kritiikit saavat paljon silmäpareja. Kriitikot ovat näreissään leikkauksista, mikä on ymmärrettävää. Vaikka kritiikit eivät kukoista päivälehdissä määrällisesti, laadullisesti ne voivat hyvin”, Blanco Sequeiros näkee.
Hänen mielestään laajalevikkisten päivälehtien rinnalla unohdetaan monesti pienet kulttuurilehdet ja internetin mahdollisuudet, joissa kritiikit menestyvät erinomaisesti. Esimerkiksi tuore Runografi-kritiikkisivusto, jonka toimituskunnassa Blanco Sequeiros vaikuttaa, on osoitus kritiikin monipuolistumisesta ja elävöitymisestä.
Blanco Sequeiros aloitti vuoden 2022 alussa Suomen arvostelijain liiton (SARV) hallituksessa. SARV on yksi Kopioston jäsenjärjestöistä. Hän arvostaa sitä, miten vahva tahto järjestöllä on kehittää kritiikkiä tekstilajina ja taiteelle tärkeänä vuoropuheluna. Asiantuntijoiden tuottamaa keskustelua taiteesta ei voi olla koskaan liikaa.
”Nykyisestä trendistä huolimatta Suomessa on varsin elävä kritiikkiskene. Uusia nuoriakin kriitikoita tulee koko ajan kentälle lisää, mikä on mahtavaa. Kriitikoiden joukko on meillä moniääninen ja taitava”, Blanco Sequeiros arvioi.
Hänen mielestään kritiikin tulevaisuus näyttää Suomessa valoisalta, kunhan kriitikoille annetaan riittävästi tilaa, rauhaa ja rahaa tehdä työtään.
Tekijänoikeudet tuovat tukea ja arvostusta luovalle alalle
Sofia Blanco Sequeiros näkee luovalla alalla mahdollisuuksia etenkin vapaudessa, joka antaa taiteilijalle luvan työskennellä juuri omannäköisellään tavalla. Tiettyjen rajojen sanelemana myös työn sisällön saa määritellä itse.
Hän harmittelee kuitenkin sitä, kuinka päivätyönään luovalla alalla työskentelevät joutuvat usein kovin haavoittuvaiseen asemaan. Heidät rinnastetaan helposti yrittäjiin.
”Maahamme kyllä halutaan taiteilijoita, jotka voisivat keskittyä taiteelliseen työhönsä täysillä ja luoda uutta suomalaista taidetta, mutta samaan aikaan ei ymmärretä sitä, kuinka esimerkiksi sosiaaliturvan, työterveyshuollon ja tulojen epävarmuus tuo monelle isojakin haasteita.”
Onneksi tekijänoikeudet turvaavat lukuisten luovan alan tekijöiden toimintaa, ja tekijänoikeuskorvaukset kannustavat heitä taloudellisesti. Blanco Sequeirokselle tekijänoikeudet tuntuivat aiemmin melko abstraktilta asialta, kunnes häneltä ilmestyi esikoisesseeteos. Kirjailijana hänelle syntyi tekijänoikeus automaattisesti teoksen luomishetkellä.
”Nyt olen kiinnostunut ja äärettömän kiitollinen siitä, millaista työtä tekijänoikeusjärjestöt tekevät paitsi kirjailijoiden myös muiden luovien alojen toimijoiden hyväksi”, Blanco Sequeiros iloitsee.
Toistaiseksi hän on saanut muun muassa Kopioston jäsenjärjestö SARVilta yksittäisiä apurahoja kritiikkien ja esseiden kirjoittamista varten. Apurahat rahoitetaan Kopioston keräämistä tekijänoikeuskorvauksista. Todennäköisesti Voitto-esseeteoksestakin on pian luvassa tekijänoikeuskorvauksia.
”Tyypillisesti esseeteokset eivät myy Suomessa kovin hyvin, joten taloudelleni korvausten rooli on luultavasti symbolinen. Silti korvauksilla on iso merkitys arvostuksen kannalta. Saan ikään kuin ulkoisen hyväksynnän sille, että tervetuloa joukkoon, saat tehdä tätä työtä myös tulevaisuudessa.”
Teksti: Nelli Leppänen
Kuva: Riitta Supperi