Kun kuvittaja, graafinen suunnittelija ja tekstiilitaiteilija Antti Kalevi istuu rauhassa alas, syntyy piirroksia lähes aina ilman suurempia ponnisteluja.
”Piirrän tosi paljon sellaista omaa ja suunnittelematonta kuvaa, millä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin se, että pidän hauskaa ja katson, mihin se vie.”
Kuvittajat ry myönsi Kaleville Vuoden kuvittaja -palkinnon toukokuussa. Raati kiitteli muun muassa Kalevin värinkäyttöä ja kuvaili muotokieltä kepeäksi ja rennoksi.
”Ajattelen, että teokseni ovat välillä esittäviä ja välillä abstrakteja. Ne voivat olla myös runsaita ja toisaalta taas pelkistettyjä”, Kalevi sanoo.
Luova työ on hyvin itsenäistä ja tiukoista aikatauluista riippumatonta, mikä mahdollistaa oman näköisen elämäntyylin. Tauot ja aktiivinen liikkuminen ovat Kaleville tärkeitä, jotta mieli pysyy virkeänä taiteellisessa työssä.
”Se, että joskus on ollut lukossa, on ehkä ollut seurausta liian pitkästä istumisesta. Silloin ei ajatuskaan kulje.”
Käyttötarkoitus asettaa ehdot kuvitukselle
Kalevi on ollut mukana monenlaisissa projekteissa eri alojen yritysten kanssa, ja hänen tekemäänsä kuviosuunnittelua on nähty esimerkiksi Samujin ja Marimekon tekstiileissä. Omintakeisesta pelkistetystä tyylistä ovat olleet kiinnostuneita niin Applen kaltaiset kansainväliset suuryritykset kuin pienemmät paikalliset toimijat.
”Tykkään suoraviivaisesta piirtämisestä. Jos halutaan esimerkiksi jokin tietty hedelmä, niin minusta se on ihan hauskaa piirtää”, Kalevi toteaa Hakaniemen hallin Kirsikka-ravintolan menuun tekemistään kuvituksista.
Kalevin tekemät tilaustyöt erilaisille yrityksille alkavat ”briiffillä” eli keskustelulla, jonka pohjalta kuvituksia lähdetään toteuttamaan. Silloin määritellään kuvituksen varsinainen käyttötarkoitus ja teema.
Briiffausvaiheessa selviää sekin, miten laajasti kuvaa aiotaan käyttää. Esimerkiksi kirjojen ja levyjen kansilla saattaa olla erilainen kuvitus riippuen siitä, markkinoidaanko tuotetta Euroopassa vai Aasiassa. Geneerisempään suuntaan kuvitusta ohjaa Kalevin mukaan se, että yritys käyttää samaa kuvaa ympäri maailmaa.
”Tänä kesänä Applelle tekemässäni kuvituksessa ei saanut olla mitään tunnistettavia paikkoja”, Kalevi havainnollistaa.
Vaikka kuvittajan työtä ohjaavat asiakkaan toiveet, on kaiken pohjana omaehtoinen piirtäminen. Vapaan piirtämisen tulokset ovat usein asiakasprojektien kuvia taiteellisempia, ja jotkut niistä päätyvät esille Kalevin nettisivuille tai Instagramiin. Portfolion avulla löytyy uusia yhteistöitä.
”Asiakkaat näkevät jotain, mistä tykkäävät, ja pyytävät sitten jotain vähän samantyylistä. Aika harvoin lähdetään polkupyörää uudestaan keksimään”, Kalevi sanoo.
Kaupallisten projektien ohella omaehtoisesta tekemisestä on syntynyt näyttelyitä, joista moniin Kalevi on saanut apurahaa. Teokset ovat olleet esillä useampana vuonna Soulin Illustration Fairin ryhmänäyttelyissä ja matkanneet myös Pariisiin, Lontooseen ja Taipeihin. Yksityisnäyttelyitä on järjestetty Helsingissä (2013) ja Tokiossa (2018).
Vuoden kuvittaja -palkinnon raati toteaa, että Kalevin teokset liikkuvat taiteen ja kuvituksen raja-alueella. Luonnehdinta on palkitun mielestä osuva.
”Olen ehkä pyrkinytkin sellaiseen harmaalla alueella pyörimiseen”, Kalevi myöntää. ”Ajatus siitä, että voisi tehdä vähän kumpaakin, on tuntunut mielekkäältä.”
Kuvittajan, graafisen suunnittelijan ja tekstiilitaiteilijan töissä luova ja kaupallinen yhdistyvät, mutta Kalevi tuntee hyvin harmaan alueen eri sävyt. Erilaiset tittelit auttavat määrittelemään moninaista ammatti-identiteettiä.
”Kuvittaminen on itselleni enemmänkin elinkeino. Teen asiakkaille kuvia sen sijaan, että kirjoittaisin apurahahakemuksia”, Kalevi valottaa. ”Taideteokseni puolestaan ovat itsenäisiä. Ne eivät tarvitse asiakasta, ulkopuolelta tulevaa aihetta tai mitään käyttötarkoitusta, vaan ne riittävät sellaisinaan.”
Kalevi tiedostaa, ettei hänen tapansa tehdä erilaisia projekteja välttämättä sovi kaikille. Hän on miettinyt, tulisiko omaa tekemistä määritellä vielä tarkemmin tai valita, ollako kuvittaja vai taiteilija.
”Ihmiset kuitenkin tuntuvat ymmärtävän, että voin tehdä kaikenlaisia juttuja”, Kalevi sanoo. ”Keskityn tilaustöihin silloin, kun niitä on paljon. Hiljaisempana aikana voin piirtää omia kuvia.”
Tekijänoikeudet olennainen osa kuvittajan ammattia
Kalevi työskentelee monen muun luovan alan ammattilaisen tapaan freelancerina. Projektimaisessa työssä hyväkään yhteistyö ei takaa, että sama asiakas tekee uuden tilauksen heti seuraavassa kuussa. Silloin kuvia on markkinoitava taas uudelle asiakkaalle.
Nimenomaan teosten omistaminen mahdollistaa niillä tienaamisen, mikä tekee Kalevin mukaan tekijänoikeuksista olennaisen osan kuvittajan ammattia.
”Kuulin sellaisen ajatuksen, ettei kuvittajan toimeentulo tule itse piirtämisestä vaan kuvien käyttöoikeuksien myymisestä.”
Etenkin tekstiilien parissa työskentelevällä Kalevilla on ikäviä kokemuksia tilanteista, joissa hänen kuviaan on käytetty ilman lupaa.
”On lannistavaa, kun Instagramissakin tulee vastaan joku tuote, johon on vain lyöty tekemäni kuva”, Kalevi kuvailee. ”Kyllä siinä aina pari ärräpäätä pääsee.”
Tuttuja kuvia on löytynyt viimeksi singaporelaisen vaatekaupan sivuilta. Ulkomaiset yritykset käyttävät Kalevin kuvituksia pohjina, joita saatetaan muokata vain hieman.
”Kuvistani tehdään esimerkiksi peilikuvia. Joskus niistä irrotetaan yksittäisiä elementtejä, joita sitten liikutellaan, mutta värimaailmatkin pysyvät tunnistettavina.”
Mitä kauemmaksi Suomesta siirrytään, sitä vaikeammaksi tekijänoikeusrikkomusten selvittäminen muuttuu. Paikallisten juristien palkkaaminen on kallista, ja jokaiseen väärinkäyttöön reagoiminen käy työlääksi. Lisäksi on riskinä, ettei oikeustaistelussa synny toivottua lopputulosta.
Kalevin mukaan suurin osa yrityksistä kuitenkin toimii asiallisesti, ja kansainvälisyydestä on tekijälle kiistatonta hyötyä.
”Mikäli kuvaa käytetään todella laajasti, näkyy se myös korvauksessa”, hän sanoo.
Haaveissa lisää tilaa uuden luomiselle
Kopioston keräämistä tekijänoikeuskorvauksista rahoitettu Vuoden kuvittaja -palkinto on Kaleville kannustava kunnianosoitus. Helsingissä nähdään vuoden lopussa Kalevin palkintonäyttely, jossa on esillä hänen tuoreimpia teoksiaan.
”Siitä on kohta kymmenen vuotta, kun valmistuin Aalto-yliopistosta taiteen kandidaatiksi ja päätin kokeilla itseni elättämistä kuvittajana”, Kalevi muistelee. ”Tällaisen palkinnon saamisen jälkeen on kiva jatkaa hommia.”
Tulevaisuudessa Kalevi toivoo voivansa säilyttää innostuksen työtään kohtaan. Myös uusien tekotapojen kokeileminen kiehtoo.
”Yksi konkreettinen haave on, että saisin työhuoneeni yhteyteen ateljeen, jossa pystyisin tekemään kunnolla jotain isompia fyysisiä juttuja. Se olisi upeaa.”
Teksti: Venla Suojala
Kuvat: Riitta Supperi
