Kotikaupunki Helsinki on kuvittaja Maria Sannille rakas paikka. Asuinympäristöstään Maunulasta hän haki inspiraatiota myös yhteen kirjakuvituksistaan, kirjailija Malin Klingenbergin kanssa tehtyyn Viisi hauvaa -lastenkirjaan (Främlingarna, Schildts & Söderström 2021).
”Minusta kirjan miljöön tuli sijoittua juuri helsinkiläiseen lähiöön. Ammensin kuvitukseen sekä arkkitehtuurin että henkilöiden osalta paljon omasta ympäristöstäni Maunulassa. Tämän vuoksi kuvituksessa on myös paljon erinäköisiä ihmisiä”, Sann kertoo. ”Moninaisuutta on haettu jo pitkään suomalaisessa kirjallisuudessa, ja sitä on tullut enemmän myös kuvakirjoihin. Lähiön esittäminen oli tässä kirjassa hyvin tietoinen päätös ja minulle tosi tärkeää.”
Erilaiset miljööt toimivat monesti Sannin inspiraation lähteinä. Hän vierailee tietyissä paikoissa usein, kuten Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa tai Luonnontieteellisessä museossa. Hän viihtyy myös uimahalleissa ja Keskuspuistossa.
Kuvittajan työhuoneen lähellä sijaitsevasta Outrun-kahvilasta Itä-Pasilassa on tullut Sannille tuttu, ja se valikoitui myös haastattelumme toteutuspaikaksi. Pinkkiä ja muita kirkkaita värejä yhdistelevä tila on voimakas kontrasti ikkunasta avautuvalle, harmaalle betonimaisemalle.
”Helsingistä löytyy estetiikaltaan hyvin erilaisia miljöitä. Esimerkiksi tämä Itä-Pasila on hyvin brutalistinen verrattuna vaikkapa Ullanlinnaan. Tai Pikku-Huopalahti, joka on sitten taas ihan omanlaisensa alue, sellaista kreisiä ysäripastellia”, Sann pohtii.
Kirjakuvitukset ovat olleet dialogia kirjailijan kanssa
Sann on tehnyt kaksi varsinaista lastenkirjakuvitusta. Toinen niistä on kirjailija Henrika Anderssonin kanssa tehty Bokstavsvärldrar (Förlaget 2021), jonka kuvittamisesta Sann voitti lokakuussa Grafia ry:n jakaman Rudolf Koivu -palkinnon. Grafia myöntää 10 000 euron arvoisen palkinnon joka toinen vuosi parhaasta lasten- ja nuortenkirjakuvituksesta. Se rahoitetaan Kopioston keräämistä tekijänoikeuskorvauksista.
Tuomariston mukaan Sannin kuvitus on ”hyvällä tavalla kahjo”, ja jokaiselta sivulta löytyy jotain uutta. Tämä oli myös tekijöiden tavoitteena. Jokaiselle aukeammalle haluttiin oma tunnelmansa.
”Olin juuri jättäytynyt työstäni taidekasvatuksen parissa ja samalla myöhästynyt monista apurahahauista. Siksi sanoin työryhmälle, että tämän pitää olla todella hauska prosessi minulle. He innostuivat siitä heti ja sitten sovimme, että kuvitus saa olla sääntöjä härnäävä, jopa anarkistinen”, Sann kertaa.
Työryhmällä Sann viittaa kirjailijaan ja kustantajaan, joiden kanssa kirja käytännössä toteutettiin. Vaikka varsinainen kuvittamistyö tehdään yksin, Sann kertoo molempien kirjakuvitustensa kanssa työskennelleensä avoimessa vuorovaikutuksessa teoksen kirjoittajan kanssa.
”Jos kirjailija on huomannut jonkin konkreettisen asian kuvassa, joka ei toimi, niin hän on voinut huomauttaa siitä. Toinen pystyy katsomaan niitä kuvituksia vähän etäämmältä. Ja toisaalta jos minusta on tuntunut, että jokin tekstissä tarvitsee muutosta, niin olemme voineet pohtia asiaa yhdessä”, Sann kertoo.
Lastenkirjakuvituksissa kompassina oma sisäinen lapsi
Lapsen mielenmaisemaan heittäytyminen ei ollut kuvittajalle hankalaa. Sann on opiskellut Aalto-yliopistossa taidekasvatusta ja opettanut kuvataidetta lapsille. Hän epäilee, että sitä kautta hänelle on kertynyt tiedostamatonta hiljaista tietoa, joka auttaa lapsille suunnatun kuvituksen tekemisessä.
Toisaalta lukijan kiinnostusta ei voi koskaan tietää etukäteen. Kompassina on oma sisäinen lapsi, jota on kuunneltava ja jonka ääntä seurattava.
”Jokainen aikuinenhan on myös lapsi, ei sitä osaa voi meistä pyyhkiä pois. Kyllä jokainen aikuinen elää monella tapaa myös omaa lapsuuttaan”, Sann pohtii.
Kerran kun kirjakuvituksen työstäminen ei edennyt, Sann soitti stressaantuneena muusikkoystävälleen. Tämä kehotti liikkumaan, jotta ajatukset lähtisivät liikkeelle.
”Aloin sitten vain tanssia ja liikkua. Ajattelen, että juuri kehon liikkeen ja leikin kautta voi löytää sellaista lapsenomaisuutta. Lapsihan on monitaituri, se ei ole vielä erikoistunut tiettyyn asiaan, vaan tekee kaikkea yhtä aikaa: liikkuu, piirtää, rakentelee ja niin edelleen. Lapsi on eräänlainen renessanssi-ihminen.”
Jokainen aikuinen elää monella tapaa myös omaa lapsuuttaan.
Leikkisyys ja kepeys ovat ylipäänsä sellaisia tunnelmia, joita Sann toivoo kuvituksillaan välittävänsä katsojalle. Kirjakuvitusten lisäksi hän tekee tilaustöitä yrityksille ja muille organisaatioille. Hän haluaisi toteuttaa enemmän rentoja lifestyle-kuvituksia, joissa esitetään arjen hienoja hetkiä.
”Maailmassa on paljon ahdistavia ja vaikeita asioita. On jollakin tavalla luksusta, että voi valita, että tekee mukavia kuvia, jotka eivät käsittele jotakin ongelmaa. En tiedä, onko se hedonismia tietyllä tapaa. Mutta minusta tuntuu, että ehkä ihmiset myös hakevat lisää sellaista”, Sann pohtii.
Tämä ei tarkoita, että maailman ongelmat vain ohitetaan. Kyseessä on pikemminkin pysähtymistä hetkeen, jossa havainnoidaan omaa ympäristöä.
”Kuin eräänlainen haiku, mutta kuvan muodossa. Otos, jossa on tietyt pelisäännöt.”
Tällaisen haikukuvan sääntöihin tyypillisesti kuuluu, että kuvan tulee syntyä melko vaivattomasti, eikä siihen saa mennä 20 minuuttia pidempään. Haikumaisia kuviaan Sann julkaisee Instagram-tilillään, jota hän kuvailee avoimeksi luonnoskirjakseen. Monesti kuvat eivät liity mihinkään, vaan luonnostelu on tapa rentoutua.
”Otan hetken aikaa ja vain piirrän. Se myös ylläpitää tiettyä otetta piirtämiselle, kun kuva ei ole aina palvelemassa jotakin.”
Samalla Instagram-tili toimii kuvitusten markkinointikanavana. Sann arvelee noin 80 % toimeksiannoistaan tulevan juuri tilin kautta. Monet ottavat häneen yhteyttä niin, että mukana on kuvakaappauksia tilin fiidistä, ja niiden perusteella he kuvailevat, mitä haluavat tilata.
”Se on tosi kiitollista, koska sinne laittamani kuvat ovat syntyneet aika rennossa tunnelmassa. Olen tehnyt ne itseni iloksi. Rentoa oloa ei toki saa tilauksesta aina synnytettyä, mutta mielestäni se on ainakin kiva lähtökohta”, Sann toteaa.
Hän arvioi somen hyödyntämisestä olleen itselleen enemmän hyötyä kuin haittaa, vaikka kuvia joskus myös väärinkäytetään. Ajoittain Sann esimerkiksi löytää kuviaan Instagramiin kootuista taidekokoelmista.
”Yleensä annan asian olla, mutta jos kyseessä on yritys, pyydän heitä poistamaan kuvani. Lohduttaudun sillä, että somekuvat ovat sen verran huonolaatuisia, ettei niitä ainakaan voisi sellaisenaan käyttää somen ulkopuolella esimerkiksi tuotteissa.”
Sannin mukaan Instagramissa kuvien väärinkäytöstä voi ilmoittaa melko matalalla kynnyksellä, vaikka tässäkin on vielä kehittämisen varaa.
Ymmärrys tekijänoikeuksista auttoi ammatinvalinnassa
Sann valmistui Aalto-yliopistosta vuonna 2018 taiteen maisteriksi. Aiemmin hän aloitti myös opinnot Borgå hantverks- och konstindustriskolassa, mutta vaihtoi pääainetta graafisesta suunnittelusta koru- ja veistostaiteeseen. Graafinen suunnittelu ei tuntunut silloin omalta jutulta, eikä hän osannut vielä kuvitella, että myös kuvittaminen voisi olla vaihtoehto.
Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Sann Aalto-yliopistossa törmäsi kuvittamisen sivuaineeseen. Se on sittemmin lakkautettu.
”Se on kauhean iso sääli. Mielestäni sitä olisi pitänyt kehittää pikemminkin siihen suuntaan, että se on oma kokonaisuutensa. Kuvittaminen on ihan oma kuvataiteen alansa, joka ansaitsisi mielestäni enemmän tutkimusta ja huomiota.”
Sivuaineen kautta Sann tutustui ensimmäistä kertaa kunnolla kuvittamisen ammattiin ja alkoi ymmärtää, mitä kaikkea sen sisällä voi tehdä. Myös tekijänoikeuksilla oli keskeinen rooli siinä, että hän uskalsi kuvitella tekevänsä kuvittajan työtä ammatikseen.
”Olin ajatellut, että toimeentulo perustuisi pelkkään tuntityöhön ja myyntipalkkioihin. Sillähän kukaan ei voisi elää. Olin jostain syystä ajatellut, että taiteen tekeminen on vain sellaisten ihmisten etuoikeus, joilla on esimerkiksi iso perintö tai muuta vastaavaa”, Sann kertoo.
”Korvaus työstä kuitenkin perustuu myös esimerkiksi tekijänoikeuksiin. Juuri immateriaalioikeuksiin liittyvien asioiden oivaltaminen oli itselleni todella käänteentekevää, jotta uskalsin lähteä tälle alalle.”
Tekijänoikeuksien merkityksen Sann näkeekin erityisesti taloudellisena. Toimiva tekijänoikeusjärjestelmä mahdollistaa, että ihmiset voivat tehdä luovaa työtä. Hän toivoo, että tekijänoikeuksista keskusteltaisiin alalla mahdollisimman avoimesti, jotta kuvittajat ja muut taiteilijat ymmärtävät omat oikeutensa esimerkiksi tehdessään sopimuksia kuvan tilaajan kanssa.
Juuri immateriaalioikeuksiin liittyvien asioiden oivaltaminen oli itselleni todella käänteentekevää, jotta uskalsin lähteä tälle alalle.
Yhtenä hienoimpana piirteenä kuvittajan työssä Sann pitää sen monipuolisuutta. Ymmärrys kuvittamisen mahdollisuuksista laajenee jatkuvasti. Kuvittajia voidaan hyödyntää esimerkiksi tilojen suunnittelemisessa tai seinälle tehdään reliefi kuvittajalähtöisen suunnittelun kautta.
”Myös esimerkiksi pelimaailma on visuaalisesti siirtymässä pois siitä, että aina yritettäisiin tehdä realistista kuvaa. Voidaankin lähteä tekemään hyvin tyyliteltyä maailmaa”, Sann pohtii.
Tällä hetkellä Sannilla on työn alla kolmas lastenkirjakuvitus. Lisäksi hän haaveilee pelkkään kuvitukseen pohjautuvan, aikuisille suunnatun kirjan tekemisestä. Sannia kiinnostaa se, miten kuva ilman sanojen tuomia raameja antaa enemmän liikkumatilaa tulkinnalle. Itsenäinen kuva on omanlaisensa teksti, jota jokainen lukee eri tavoin.
”Olen syntynyt Moskovassa. Olisi kiva käydä siellä ja tehdä ikään kuin kuvareportaasi omasta lapsuusmaisemastani. Samalla kuitenkin aikuisen näkökulmasta, sillä se lapsuusmaisema on varmasti muuttunut radikaalisti 30 vuoden aikana”, kuvittaja pohtii.
Teksti: Iina Saarinen
Kuva: Riitta Supperi