Luovan alan tärkeimmän lainsäädännön osittaisuudistus on parhaillaan käynnissä. Remontin taustalla ovat EU-direktiivit, joiden tuomat muutokset modernisoivat lainsäädäntöämme digiaikaan. Lain saattaminen uuteen uskoon on erittäin tärkeää tekijänoikeuden haltijoiden, teosten käyttäjien ja koko yhteiskunnan kannalta.
Yksi tärkeimmistä asioista lain muutoksessa on laajennetun kollektiivisen luvan eli sopimuslisenssijärjestelmän jatkuvuuden sekä toimivuuden varmistaminen. Sopimuslisenssi on lakiin perustuva järjestelmä, jossa tekijänoikeuden haltijat – siis luovan alan tekijät ja kustantajat – antavat tekijänoikeusjärjestölle kirjallisen valtuuden hallinnoida oikeuksiaan. Järjestelmään kuuluu, että tekijänoikeusjärjestö hakee vastuuministeriöltä hyväksymispäätöksen toimiakseen luovan alan ammattilaisia edustavana yhteishallinnointijärjestönä.
Tämän jälkeen järjestö voi myöntää teosten käyttöön lupia aineiston käyttäjille ja tilittää keräämänsä tekijänoikeuskorvaukset luovalle alalle. Laissa olevan sopimuslisenssisäännöksen perusteella järjestö voi edustaa myös sellaisia tekijänoikeuden haltijoita, jotka eivät ole antaneet järjestölle kirjallista valtuutta. Tämä tekee sopimuslisenssiin perustuvan tekijänoikeusluvan käyttäjän kannalta erityisen oikeusvarmaksi. Tekijöiden kannalta järjestelmä takaa aineiston käytöstä sopimisen niissä tilanteissa, joissa yksilöllinen sopiminen ei ole mahdollista.
Pohjoismaisen järjestelmän potentiaalia vielä hyödyntämättä
Sopimuslisenssijärjestelmä on ollut Suomessa käytössä jo useita kymmeniä vuosia. Se on osoittanut toimivuutensa monissa teosten käytön erilaisissa, muuttuneissakin tilanteissa, esimerkiksi opetuksessa, verkkotallennuspalveluissa ja lehtiarkistojen avaamisessa. Sopimuslisenssin ansiosta teosten käyttäjille voidaan tarjota helppoja ja oikeusvarmoja lupia tekijänoikeudella suojattujen teosten käyttöön. Lisäksi aineistojen saatavuus laajenee, mistä on iloa kaikille kulttuurin, tieteen ja viihteen kuluttajille.
Tekniikan kehittyessä syntyy jatkuvasti uusia teosten käyttötapoja ja -tilanteita, joihin voitaisiin tarjota tekijänoikeudellista ratkaisua, mikäli lainsäädännön puitteet olisivat kunnossa.
Digitaalisia sisämarkkinoita sääntelevän tekijänoikeusdirektiivin (DSM) sopimuslisenssiä koskeva artikla toteaa sen olevan sallittu oikeuksien hallinnoinnin tapa, joka tukee suojatun aineiston saatavuutta ja laillista käyttöä yhteiskunnan eri tarpeisiin. Pohjoismaissa vakiintunutta järjestelmää ollaankin ottamassa käyttöön monissa eurooppalaisissa valtioissa.
Opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelema tekijänoikeuslain uusi luonnos ei valitettavasti hyödynnä sopimuslisenssin mahdollisuutta sen täyteen potentiaaliin.
Sopimuslisenssin periaatetta kyllä vahvistetaan tarkennuksilla nykyiseen lakiin, mutta jo pitkään ehdottamiamme uudistuksia lupien myöntämisen tukena toimiviin sopimuslisenssisäännöksiin ei ole vieläkään tehty. Sopimuslisenssin hyödyntämistä ei myöskään ole huomioitu niillä suojatun aineiston uusilla käyttöalueilla, joilla se olisi mahdollista. Tällainen on esimerkiksi uusi lehtikustantajan lähioikeus, joka on yksi direktiivin myötä lakiin tulevista uudistuksista.
Yleisellä sopimuslisenssillä joustoa teosten käyttöön
Laajennetun kollektiivisen luvan käyttö on ratkaistu Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa paikallisiin tekijäoikeuslakeihin sisältyvällä niin sanotulla yleisellä sopimuslisenssijärjestelmällä. Se laajentaa sopimuslisenssiperiaatteen käyttömahdollisuudet tietyistä tarkkaan rajatuista kohteista kaikille aloille. Suomen lakimuutosehdotuksen perustelutekstissä on maininta yleisen sopimuslisenssisäännöksen mahdollisesta sisällyttämisestä suomalaiseen tekijänoikeuslakiin jossain myöhemmässä vaiheessa.
Tätä mahdollisuutta olisi mielestäni ollut syytä esittää jo nyt käynnissä olevan uudistushankkeessa, jotta varmistettaisiin lainsäädännön joustavuus. Tekniikan kehittyessä syntyy jatkuvasti uusia teosten käyttötapoja ja -tilanteita, joihin voitaisiin tarjota tekijänoikeudellista ratkaisua, mikäli lainsäädännön puitteet olisivat kunnossa. Huolenani on se, että tekijänoikeuslain muutoksia ei tulla tekemään lainkaan tulevien vuosien aikana ja mahdollinen yleisen sopimuslisenssijärjestelmän punninta jää kokonaan tekemättä.
Laajennettua lupaa on joka tapauksessa käytettävä sopimisen ja lupien myöntämisen tukena silloin, kun kyse on opetuksessa hyödynnettävien aineistojen jälkikäytöstä. Tällä alueella on ollut käytössä toimiva järjestely jo vuosikymmeniä eikä ole olemassa mitään järkevää perustetta muuttaa sitä aineiston pakko-otoksi eli tekijänoikeuden täydeksi rajoitukseksi. Kopioston lisensiointipäällikkö Kirsi Salmela nostikin tämän teeman esille blogissaan ja arveli suunnitellun muutoksen johtavan kaaokseen.
Nyt kun tekijänoikeuslain uudistusta viimeistellään ja käsitykseni mukaan myös lain sisältöä tarkastellaan uudelleen, tulee lainsäätäjien tukeutua laajasti hyväksyttyyn sopimuslisenssijärjestelmään. Se hyödyttää paitsi teosten käyttäjiä ja luovan alan ammattilaisia, myös laajemmin yhteiskuntaa.
– Valtteri Niiranen, Kopioston toimitusjohtaja
Kuva: Suvi-Tuuli Kankaanpää
