Ihmiset ovat aina kiehtoneet ohjaaja Lauri Nurksea. Mitä henkilöhahmot haluavat? Miltä he suojelevat itseään? Miksi he tekevät sitä, mitä tekevät? Tällaisia kysymyksiä elokuvantekijä pyörittelee mielessään ennen uuden tv-sarjan tai elokuvan kuvauksia.
”Rakastan ohjaajana sitä, kun pääsen sukeltamaan erilaisten ihmisten maailmoihin, olosuhteisiin ja ammatteihin, joihin minulla ei olisi muuten pääsyä. Haluan antaa äänen sellaisille ihmisille ja asioille, jotka ansaitsevat tulla kuulluiksi.”
Uteliaisuudesta on etua, kun Nurkse tutustuu hahmoihin perin pohjin. Esimerkiksi Presidentti-sarjaa varten hän jutteli luottamuksellisesti poliitikkojen kanssa ja Pientä laittoa -sarjaa ennen hän perehtyi aivoinfarktin saaneen ihmisen mielenmaisemaan.
”Uudet näkökulmat ja ajatukset ovat oleellista polttoainetta ohjaajan työssä.”
Nurkse tunnetaan myös näyttelijänä. Niinpä hän on seurannut lähietäisyydeltä erilaisten ohjaajien työskentelytapoja. Osalta hän on ammentanut konkreettisia työkaluja omaankin ohjaustyöhönsä.
Ohjaajan tontti on kuitenkin näyttelijää laajempi ja vastuut suurempia.
”Ohjaajalla on koko ajan paineita tuotannon onnistumisesta, mikä voi sumentaa katsetta. Olen oppinut rauhoittamaan mieleni kuvaustilanteessa, jotta näen näyttelijöiden lahjat ja sen, mitä he tarjoavat sarjalle tai elokuvalle”, Nurkse pohtii.
Ohjaajan työ pohjautuu tekijänoikeuksiin
Freelanceohjaajien tulot koostuvat pienistä puroista, ja tulojen ennakoitavuus on haastavaa. Siksi Kopiosto-korvauksilla on iso merkitys Nurkselle. Kopiosto maksaa tekijöille, kuten ohjaajille ja esittäville taiteilijoille, tekijänoikeuskorvauksia televisio- ja radio-ohjelmien jälkikäytöstä.
”Kopiosto-korvaukset tuovat turvallisuuden tunnetta ja antavat mahdollisuuden panostaa omaan tekijyyteen. Korvausten turvin olen pystynyt ideoimaan hankkeita, joista en saa muuten korvausta. Esimerkiksi uusi tuotanto pitää viedä tiettyyn pisteeseen, että sitä voi tarjota tuotantoyhtiölle.”
Korvausjärjestelmä on myös merkki luovan työn arvostuksesta. Nurksea ilahduttaa nähdä, kuinka vaikkapa 20 vuotta sitten ilmestynyttä Kumman kaa -komediaa katsotaan edelleen.
”Tekijänoikeudet motivoivat minua antamaan itsestäni mahdollisimman paljon koko tuotannolle, jotta se olisi relevantti vielä pitkään tulevaisuudessa. Jos tekijänoikeudet otettaisiin pois, vasta sitten ymmärrettäisiin, miten tärkeitä ne ovat meille tekijöille.”
Av-alan ilmapiiri on muuttunut vuosien varrella entistä kunnioittavammaksi, Nurkse näkee. Ohjaajan vallasta ja vallan väärinkäytöstä puhutaan, ja epäkohtia uskalletaan nostaa esiin. Nurkse itse pyrkii aina siihen, että yhteistyö työryhmän jäsenten kesken säilyy arvostavana ja sallivana.
”Ohjaaja tekee tiivistä yhteistyötä koko tuotannon kanssa. Työskentelen ennemmin kysymysten kautta kuin sanelen ohjaajana, miten asiat ovat. Ihmiset voivat jakaa ajatuksiaan ja toiveitaan matalalla kynnyksellä ja näyttää tunteitaan avoimesti. Tärkeintä on, että kaikki tulevat kuulluiksi.”
Inhimillisyys, oikeudenmukaisuus ja armollisuus leimaavat Nurksen työskentelytapaa. Työryhmältä ei voi vaatia kohtuuttomia asioita. Siksi jo perusasioista pidetään huolta: työt eivät valu vapaalle.
Toisaalta Nurkse haluaa suunnitella asiat mahdollisimman hyvin etukäteen, toisaalta hän pitää tärkeänä vapautta muuttaa suunnitelmia lennosta. Joskus erinomainen idea pulpahtaa mieleen vasta kuvauspaikalla.
”Esimerkiksi apulaisohjaaja tai tuotantopäällikkö voi antaa hienoja huomioita siitä, mihin aikaan päivästä haastavat kohtaukset kannattaa sijoittaa. Tämä helpottaa näyttelijöitä pääsemään parhaaseen lopputulokseen”, Nurkse havainnollistaa.
Tarinankerrontaa eri tyylilajien ehdoilla
Nurkse on ohjannut enimmäkseen televisiosarjoja mutta myös elokuvia, musiikkivideoita ja lyhytelokuvia. Tv-sarjoissa häntä kiehtoo se, miten monisyisesti hahmoja voidaan tutkia ja avata pikkuhiljaa. Hahmon sisimpään ei tarvitse rynnätä saman tien.
”Leikkaaminen on lempivaiheeni koko tuotannossa. Silloin kokonaisuus alkaa muodostua. Pitkissä sarjoissa kuvaukset voivat olla vielä käynnissä leikkaamisen aikana, mikä mahdollistaa jonkin kohtauksen kuvaamisen tarvittaessa uudestaan.”
Ohjaajana toivon, että päättäjät, poliitikot ja rahoittajat arvostaisivat enemmän suomalaisia tarinoita. Ne eivät ole luksustuote, vaan osa meidän kollektiivista henkistä hyvinvointiamme.
Huumori, jännitys ja draama ovat Nurkselle omimpia tyylilajeja. Ohjaajana hän tahtoo heittäytyä monipuolisten tarinoiden vietäväksi ja uudistaa perinteisten lajityyppien lainalaisuuksia. Hän näkee, että komediaa tai jännäriä tehdessään hänellä on erilainen ohjaajan hattu päässään.
”Tyylilajista riippumatta haluan herättää katsojissa ajatuksia ja tunteita. Minusta on ihanaa hiipiä vaikkapa ohjaamani komedian näytöksessä elokuvateatterin takaosaan ja aistia, milloin yleisö nauraa ja milloin on hiljaista.”
Uransa alkuvaiheessa Nurkse päätyi ohjaamaan paljon nimenomaan komedioita. Sittemmin hän on hakeutunut tietoisesti erilaisten hankkeiden pariin.
”Jos tekee tarpeeksi pitkään pelkkää komediaa, ei ehkä osaa enää yllättää katsojaa. Jos taas vaihtaa aktiivisesti lajityypistä toiseen, on helpompi olla rutinoitumatta.”
Nurkse on ohjannut kymmeniä tuotantoja. Erityisen paikan hänen mielessään on saanut tv-sarja Uutishuone, joka kertoo Ylen uutistoimituksesta kylmän sodan aikaan. Kaisa Pylkkäsen ja Pentti Halosen käsikirjoittama sarja oivaltaa näkemään, mitä menneistä ajoista voi oppia.
”Uutishuone oli valtavan opettavainen kokemus niin tuotannollisesti kuin taiteellisestikin. Sain ohjata mahtavia näyttelijöitä, joiden kanssa teimme kuvauksia tiiviisti puolen vuoden ajan.”
Seuraavaksi Nurkse hyppää ohjaajan saappaissa Koskinen-jännityssarjan murhien ja mysteerien maailmasta komediallisen Erityiset-lastensarjan kuvauksiin. Ohjaaja nauttii, kun hän pääsee kesällä työskentelemään taas pitkästä aikaa innokkaiden lapsinäyttelijöiden kanssa.
Lisää arvostusta kotimaisille av-tuotannoille
Suomalainen av-tuotanto kiinnostaa kansainvälisillä markkinoilla entistä enemmän. Nurkse näkee siinä menestymisen mahdollisuuksia monille luovan alan tekijöille. Hän on päässyt itsekin kuvaamaan suomalaisia tuotantoja ulkomailla.
”On ollut ihanaa huomata, että elokuvakerronnan kieli on niin universaali. Paikallisia tapoja ja kulttuureita pitää tietysti aina kunnioittaa. Työryhmästä tulee kuin laajennettu perhe, vaikka tapaa entuudestaan tuntemattomia tekijöitä.”
Nykyisessä av-alan kehityksessä Nurksea huolettaa kuitenkin tilauskannan putoaminen, tukien leikkaukset ja rahoituksen väheneminen. Häntä kauhistuttaa, millainen tilanne monella taiteilijalla on tulevaisuudessa yleisen näköalattomuuden ja arvostuksen puutteen takia.
”Kun on vähän tilauksia, pelot nostavat päätään. Rohkeus persoonalliseen ja erilaiseen tarinankerrontaan häviää, kun halutaan varmistella, että tuotanto saa yleisöä.”
”Ohjaajana toivon, että päättäjät, poliitikot ja rahoittajat arvostaisivat enemmän suomalaisia tarinoita. Ne eivät ole luksustuote, vaan osa meidän kollektiivista henkistä hyvinvointiamme”, Nurkse painottaa ja jatkaa:
”Yhteiskunnan arvomaailma on koventunut ja ehdottomuus toisiamme kohtaan lisääntynyt. Kun empatiakyky ja myötätunto vähentyvät, tarinat ovat parantava ja yhdistävä voima ihmisten välillä. Kulttuuriala ja av-tuotanto luovat siis mahdollisuuksia hyvinvointiin.”
Teksti: Nelli Leppänen
Kuva: Riitta Supperi
