Kun televisio-ohjelman pääosassa on luonto, kaikki ei mene aina suunnitelmien mukaan. Spontaaniudelle on toimittaja Mikko Peltolan mukaan pakko jättää tilaa, koska joskus lämpimissä sisätiloissa käsikirjoitettu idea voi tuntua luonnon armoilla suorastaan älyvapaalta.
Näin kävi Peltsin kova vuosi -ohjelmassa hiihtovaelluksella Ivalosta Nuorgamiin.
”Olin yhtenä päivänä hiihtänyt 10 tuntia lumimyräkässä. Kun tulin pimeällä autiotuvalle, minun oli tarkoitus kaivaa vielä lumiluola ja yöpyä siellä. Silloin sanoin muille, että kaivakaa vaan keskenänne luola. Minä menin lämpimään tupaan ja makuupussiin syömään suklaata”, Peltola hymähtää.
Tv-toimittaja on tullut viime vuosina tutuksi Ylen luonto-ohjelmistaan. Peltsin Lappia ovat seuranneet Peltsin kova vuosi ja Peltsin toinen luonto. Hän pistää ohjelmissa itsensä aina täysillä likoon. Silloin ei ole väliä, onko haasteena 130 kilometriä polkujuoksua vai 400 kilometriä maastopyöräilyä.
Luontoseikkailuihin Peltolaa ei ole koskaan tarvinnut patistaa. Jo pikkupoikana hän viiletti pyörällä lähimetsän poluilla ja onki ahvenia suvun kesämökillä. Luontosuhde on säilynyt edelleen vahvana.
”Luonnossa tulee aidosti hyvä mieli, ja kaipaan sinne usein. Se riittää minulle motivaatioksi.”
Peltolalle lähes oman kodin naapurissa sijaitseva Helsingin Keskuspuisto tarjoaa arkisia mutta unohtumattomia luontohetkiä. Toisaalta mitä enemmän toimittaja on reissuillaan nähnyt, sitä paremmin mieleen ovat painuneet rankat kokemukset.
”Viime vuonna Peltsin toinen luonto -ohjelman kuvauksissa Huippuvuorilla oli 25 astetta pakkasta ja tuuli 15 metriä sekunnissa. Kun söi aamulla kilon kaurapuuroa ja joi litran kahvia, kaupunkilaispoikakin tunsi elävänsä kyykistyessään lapion kanssa hankeen”, Peltola virnistää.
Luonnollinen vuodenkierto määrittelee ohjelmien tekemistä
Aktiivisille luontokuvauksille tuo vastapainoa luova suunnittelutyö. Peltolan tv-ohjelmissa toistuu vuosittain sama kaava: Syksyisin puntaroidaan tulevia kohteita, liikuntalajeja, vieraita ja käsiteltäviä teemoja. Seuraavana vuonna kuvataan suunnitellut jaksot. Uusi kausi ilmestyy loppuvuodesta.
”Työmaailmassa itsensä kehittäminen mielletään usein muuna kuin fyysisen kunnon parantamisena. Minua tällainen kuitenkin kiehtoo. Kun liikun säännöllisesti myös omaksi ilokseni, kuvausreissuilla on huomattavasti helpompaa.”
Ohjelmia suunnitellessaan Peltola kerää ylös kaikenlaisia kohteita, joissa olisi kiinnostavaa käydä. Ideoita tulee verkosta, matkamessuilta ja yleisön ehdotuksista – mistä milloinkin. Toimittaja innostuu herkästi erilaisista luontokohteista. Osa ideoista muhii joskus pitkäänkin.
”Tänä talvena oli ihan hilkulla, että olisimme päässeet pyöräillen jäitä pitkin Turusta Maarianhaminaan”, Peltola mainitsee.
Hänen aisaparinaan toimii ohjaaja-kuvaaja-käsikirjoittaja Juha Korhonen. Vuodenkierron vaihtelut määrittävät, mitä milloinkin tehdään. Esimerkiksi kalastus- ja metsästyskaudet sanelevat omat ehtonsa.
”Retkelle voi tietysti mennä milloin vain. Siksi ohjelmissa ei ole haluttu profiloitua niin, että vain kesällä voisi retkeillä. Retkeily ei ole minään vuodenaikana yhtään sen huonompaa.”
Pitkän linjan tv-toimittaja painottaa sitä, että Ylen ohjelmissa nostetaan esille myös helposti saavutettavia matalan kynnyksen luontokohteita. Parasta on, jos paikan päälle pääsee junalla tai bussilla – tai jopa suoraan kotiovelta.
Luova nokkeluus ja hyvä kunto palkitaan luonnon helmassa
Millaista tv-ohjelmia on tehdä metsässä, merellä tai tunturissa? Tyypillisesti yhden 28 minuutin mittaisen jakson kuvaamiseen vierähtää noin viikko keskellä luontoa. Tällöin Peltola yöpyy Korhosen kanssa joko teltassa, autiotuvassa tai mökissä.
”Kaikkiin keleihin pitää varautua, ja sietokykyäkin tarvitaan. Kokemus auttaa, miten erilaisissa oloissa toimitaan. Jos vaikkapa sataa koko viikon vettä tai on kova pakkanen, se ei haittaa. Tv-ohjelma syntyy joka tapauksessa.”
Peltola kuvailee Korhosta sankariksi, joka pitää huolen tekniikasta. Kuvaajan vastuulla ovat kamerat, mikrofonit, piuhat, akut ja varavirtapankit. Kameroilta vaaditaan ennen kaikkea vedenpitävyyttä. Joskus äärioloissa täytyy käyttää kekseliäisyyttä.
”Huippuvuorilla olimme yli viikon ilman sähköä kovassakin pakkasessa. Varavirtapankit eivät onneksi jäätyneet, kun Juha säilöi ne lämpöeristeellä vuorattuun kylmälaukkuun ja laittoi sinne joka aamu kuumavesipullon.”
Elektroniikan kuljettaminen luontoon on aina urakka. Aikoinaan ohjelmissa käytettiin apuna moottorikelkka- tai mönkijäkuskia. Sittemmin tuotantoon on palkattu eräopasopiskelijoita, jotka auttavat kantamaan kuvausvälineitä. Ilman motorisoitujakin kulkupelejä pärjää hyvin.
Uskon, että huumori herättää ihmisiä ajattelemaan eri tavalla kuin silloin, jos vain paasaisin tuimana metsien monimuotoisuudesta.
Tv-ohjelmaa huomattavasti kevyempi tuotanto on podcast. Television rinnalla Peltola on tehnyt usean vuoden ajan podcastia, johon hän kutsuu vaihtelevia vieraita. Kaikilla on aina jonkinlainen suhde luontoon, joko ammatin tai vapaa-ajan puolesta.
Kokeneena suorien lähetysten radiojuontajana Peltola pyrkii siihen, ettei podcast-nauhoituksia tarvitse leikellä jälkikäteen juurikaan. Vapaamuotoinen juttutuokio syntyy monesti jonkin aktiviteetin lomassa niin kuin toimittaja Katja Ståhlin kanssa.
”Haastattelu Katjan kanssa oli vähän poikkeuksellinen. Juoksin umpihangessa 40 minuuttia, kun hän ratsasti hevosella. Äänityslaite oli teleskoopin päässä. Olin ihan läkähdyksissä ja ajattelin, ettei tästä tule mitään. Jakso sai kuitenkin tosi paljon positiivista palautetta”, Peltola nauraa.
”Kun on luonnon puolella, ei voi olla väärässä”
Peltsin toinen luonto -ohjelmassa ”toinen luonto” viittaa siihen, että luontokohteissa pyritään tarjoamaan katsojille jotakin syvempää merkitystä kuin vain nättejä maisemia. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja luonnonsuojelu puhututtavat, eikä niitä voi sivuuttaa.
”Tuomme esille rehellisesti sellaisia asioita, joita havaitsemme paikan päällä luonnossa. Tykkään suorapuheisuudesta. Emme kuitenkaan halua lietsoa ilmastoahdistusta, puhua liioitellusti tai syyttää ketään. Katsoja saa lopulta itse tulkita näkemänsä.”
Peltola listaa konkreettisia esimerkkejä, joista on tarpeen keskustella: Pohjois-Suomessa epäsäännölliset talvet ovat yleistyneet. Keski-Suomen koskikohteita on laitettu heinäkuussa kiinni kalastukselta veden lämpötilan nousun takia. Itä-Suomessa Susitaipaleen varrella on paljon avohakattua metsää.
”Etenkin ilmastokeskustelu kulminoituu siihen, että ihmisten toimintatapoja pitäisi muuttaa. Kun totutuista asioista tulisi luopua, pieni mutta äänekäs ilmastonmuutoksen kieltäjäjoukko saattaa pillastua. Tv:n tekijänä ei pidä kuitenkaan alistua tällaiselle älämölölle vaan luottaa akateemiseen tutkimukseen.”
Peltola vannoo keskustelun voimaan. Hänen ohjelmissaan erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset juttelevat avoimesti ja toisiaan kunnioittaen, jolloin kaikkien äänet pääsevät esille tasapuolisesti. Esimerkiksi suurpetokeskustelu ei ole koskaan mustavalkoista.
Koska Peltola on toimittajan ohella tv-esiintyjä, hän saattaa esittää ohjelmissa faktojen lisäksi myös omia mielipiteitään ja sävyttää asioita pilke silmäkulmassa. Hän luottaa yleisön medialukutaitoon.
”Pyrin tietysti siihen, että mielipiteeni ovat vastuullisia. Tv-ohjelmassa en voi olla äärilaidalla johonkin suuntaan. Mutta kun on luonnon puolella, ei voi olla väärässä”, Peltola pohtii ja lisää:
”Uskon, että huumori herättää ihmisiä ajattelemaan eri tavalla kuin silloin, jos vain paasaisin tuimana metsien monimuotoisuudesta. Mieluummin puhun leppoisasti kuin heristän sormea.”
Hyvän mielen ohjelmista rohkaisua luonnossa liikkumiseen
Vastikään maaliskuussa 50 vuotta täyttänyt Mikko Peltola on kulkenut pitkän matkan nuoruuden dj-lavoilta radion suoriin lähetyksiin ja nyt luontoaiheisten tv-ohjelmien ja podcastin toimittajaksi. Esiintyvän tv-toimittajan työ motivoi edelleen av-alan konkaria. Tunteenpalo ei ole kadonnut.
”Tykkään, kun saan ideoida, suunnitella ja toteuttaa hyvän tv-ohjelman. Jos lopputuloksella on vieläpä yhteiskunnallista merkitystä ja se innostaa ihmisiä esimerkiksi liikkumaan, työ palkitsee moninkertaisesti.”
Mittavan uran televisiossa ja radiossa tehnyt Peltola on saanut myös Kopiosto-korvauksia. Kopiosto maksaa tekijöille ja esittäville taiteilijoille tekijänoikeuskorvauksia televisio- ja radio-ohjelmien käytöstä esimerkiksi oppilaitoksissa. Peltola on iloinen vuosien varrella saamistaan lisätuloista.
Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom -ohjelma puolestaan sai vuonna 2019 KOURA-palkinnon, joka on Kopioston rahoittama. Ohjelmassa sukellettiin Itämeren uhkiin ja selvitettiin mahdollisuuksia pelastaa meri tuhoisilta vaikutuksilta. Palkinto tuntui koko työryhmän mielestä tärkeältä saavutukselta, koska ohjelman luonnonsuojelunäkökulma oli niin merkityksellinen.
Peltola tiedostaa, että perinteisen television tulevaisuus on arvoitus. Hän ei ole silti huolissaan: tv-tuotantoja pitää toteuttaa sen mukaan, miten ihmisten käyttäytyminen muuttuu. Toimittaja luottaa siihen, että Suomen luonto jaksaa kiinnostaa ihmisiä jatkossakin.
Nyt Peltola työstää uutta sarjaa Peltsi ja Osmo, jossa hän vierailee Down-poikansa Osmon kanssa kuudessa kansallispuistossa kannustaen ihmisiä liikkumaan kotimaamme kauniissa luonnossa.
”Tänä vuonna haluan korostaa entistä enemmän lähiretkeilyn, luontokasvatuksen ja lasten liikuttamisen merkitystä. Luulen, että tässä riittää työnsarkaa. Suomen luonnossa on muutenkin vielä niin paljon näytettävää, ettei se tule loppumaan minun elinikäni aikana.”
Teksti: Nelli Leppänen
Kuva: Riitta Supperi
