Hissimatka on lyhyt mutta joskus sitäkin merkityksellisempi. Kun reilut kymmenen vuotta sitten Aalto-yliopiston elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen opiskelijat riensivät kahvitauolle, kukin heitteli hississä ilmaan kiinnostavia aiheita ja lajityyppejä, joista kirjoittaa.
Tytöt ja teini-ikä inspiroivat saman tien Ilona Ahtia ja Daniela Hakulista. Kaksikosta muodostui pian tiivis työpari, jolle hioutui yhteinen ääni. He jakoivat toisilleen omakohtaisia kokemuksia teinivuosilta – niitä mahtavia huippuhetkiä mutta myös arkoja kipukohtia.
”Tapamme tehdä töitä on tosi intuitiivinen. Puhumme paljon, emmekä torppaa toisen ideoita. Herkkyys prosessia kohtaan tuo esiin kiinnostavia näkökulmia”, Ahti kuvailee.
”Meillä oli alusta asti kunnianhimoinen ja määrätietoinen ote. Taustalla vaikutti ajatus siitä, mitä olisimme itse halunneet nähdä nuorina”, Hakulinen täydentää.
Ahdin ja Hakulisen vuosia työstämät hahmot Mimmi, Emma ja Rönkkö pääsivät valkokankaalle Tytöt tytöt tytöt -elokuvassa (Citizen Jane Productions) vuonna 2022.
”Vasta käsikirjoitusprosessin aikana meille alkoi kirkastua se, miten tyttöjä on aiemmin kuvattu sarjoissa ja elokuvissa. Ehkä meidän tavassamme tarkastella tyttöyttä olikin jotain erilaista ja ainutlaatuista”, Hakulinen muistelee.
Elokuva ravisuttaa perinteistä tyttöyden käsitystä
Tytöt tytöt tytöt -elokuvassa tyttöjä ei varoitella, vähätellä, rangaista eikä aseteta uhrin rooliin. Tyttöjen ei tarvitse miellyttää muita tai tyytyä johonkin vain sukupuolensa vuoksi. Tyttöjä kuvataan ilman estoja ja rajoituksia, mikä oli Ahdille ja Hakuliselle tietoinen valinta.
”Totta kai seksuaalisesta häirinnästä ja väkivallasta on tärkeää puhua. Mutta jos ainut kuvasto nuorten naisten seksuaalisuudesta liittyy ikäviin asioihin, se on kovin mustavalkoista. On ikään kuin tyttöjen syy, että joku juoksee heidän perässään pimeällä kadulla”, Hakulinen kuvailee.
Käsikirjoittamisen aikana Ahti ja Hakulinen saivat myös itsensä kiinni luutuneista ajatusmalleista. Tyypillisesti elokuvissa nuoren naisen seksuaalisuuteen liittyy vaara tai pelko: joku joutuu ainakin melkein raiskatuksi.
Niinpä he halusivat tarjota elokuvan tytöille turvallisen tilan tutkia itseään ja seksuaalisuuttaan rauhassa – ilman, että heitä määrittelee miehen tai aikuisen katse.
Vaikka käsikirjoittajien asema on parantunut, me olemme edelleen yleensä piilossa.
Ilona Ahti
Koska käsikirjoitusprosessi kesti noin kahdeksan vuotta, yhteiskunnallinen ilmapiiri ehti muuttua tekemisen aikana. Esimerkiksi vuonna 2017 Me Too -kampanja levisi maailmanlaajuisesti.
”Se, millaisia tarinoita kerrotaan, vaikuttaa siihen, miten maailma nähdään. Nuoreen naiseen liittyvä uhka on meillä niin selkärangassa, että yleisöstä on tuntunut yllättävältä, ettei elokuvan tytöille käykään kuinkaan. Elokuva voi siis vaikuttaa puhetapoihin”, Ahti ja Hakulinen toteavat.
Naiset paljastavat, että heillä on työn alla jo uusi yhteinen käsikirjoitus, joka kertoo isän ja tyttären tarinan. Lisäksi Ahti työstää sarjaa, jonka päähenkilöinä on myös tyttöjä. Vaikka tulevat tuotannot pysyvät vielä salaisuuksina, tyttöyden teema saa siis jatkoa.
Uskottaviin ja aitoihin hahmoihin on helppo samaistua
Tytöt saavat olla juuri sellaisia kuin ovat: keskeneräisiä, hapuilevia, luonnollisia. Näin Ahti ja Hakulinen ajattelevat. Naiset eivät esimerkiksi kuvailleet käsikirjoituksessa lainkaan tyttöjen ulkonäköä, mikä ilahdutti heidän mukaansa myös elokuvan ohjaajaa Alli Haapasaloa.
”Ei tytöillä ole aina meikkiä, ja tukkakin voi olla likainen”, Ahti kuittaa.
Käsikirjoittajat ovat vältelleet luomasta liian stereotyyppisiä hahmoja. Tytöistä löytyy monia eri puolia ilman, että jostakin piirteestä tehdään numeroa. Elokuva sisältää myös viitteitä käsikirjoittajien omista henkilökohtaisista kokemuksista, mutta autofiktiota se ei ole.
”Toisaalta tytöt asuvat jo itsenäisesti omillaan ja harrastavat seksiä, toisaalta he kaipaavat vanhemman syliin eivätkä osaa käsitellä kaikkia aikuisten asioita. Tällainen asetelma on herkullinen draaman kannalta. Teinit ovat superkiinnostavia”, Hakulinen ja Ahti pohtivat.
Myöskään Mimmin ja Emman välistä suhdetta ei selitellä mitenkään, vaan se kuvataan elokuvassa mahdollisimman aitona tyttöjen välisenä rakkautena. Rönkkö taas ei ole varma omasta seksuaalisuudestaan, mutta hän hyväksyy lopulta, että on ok olla vielä tietämättä.
”Tällaisia hahmoja on nähty vasta vähän valkokankaalla. Elokuvaa onkin esitetty ympäri maailman kaikilla merkittävillä leffafestareilla, jotka keskittyvät LGBTQ-aiheisiin elokuviin”, Hakulinen kertoo.
Tytöt tytöt tytöt on herättänyt paljon keskustelua ja saanut palautetta maailmanlaajuisesti. Ahti ja Hakulinen uskovat, että rohkealle tyttöyden kuvastolle on ollut selvästi kysyntää.
Lisää näkyvyyttä, arvostusta ja korvausta käsikirjoittajille
Ahti ja Hakulinen ovat päässeet puhumaan Tytöt tytöt tytöt -elokuvan teemoista ja käsikirjoittajan työstään niin Suomessa kuin ulkomailla. He arvostavat sitä, että käsikirjoittajia nostetaan nykyään entistä enemmän esille. Onhan käsikirjoittajan työ jokaisen tv- ja elokuvatuotannon perusta.
Naiset ovat huomanneet myönteisen muutoksen reilun kymmenen vuoden aikana, kun he ovat olleet alalla. Heidän mielestään käsikirjoittajat saavat kuitenkin edelleen taistella oikeuksiensa ja palkkioidensa puolesta.
”Vaikka käsikirjoittajien asema on parantunut, me olemme edelleen yleensä piilossa. Meitä ei esimerkiksi aina kutsuta festareille, eikä elokuvaa käsittelevissä teksteissä mainita useinkaan käsikirjoittajaa. Aivan kuin tarina olisi vain ilmestynyt jostain ilman tekijää”, Ahti pohtii.
”Olisi ihanaa, jos asenneilmapiiri olisi enemmän sellainen, että kirjoittajia arvostettaisiin korvaamattomina ammattilaisina elokuvan tekemisessä”, Hakulinen lisää.
Olennaista on, että käsikirjottajien ei tarvitsisi työskennellä omalla riskillään ennen kuin tuotanto saa tukea. Jotta käsikirjoittajien luovaa työpanosta ei riistetä, myös tekijänoikeuksia täytyy kunnioittaa. Kaksikko peräänkuuluttaa ennen kaikkea reiluja ja läpinäkyviä sopimuksia.
Taustalla vaikutti ajatus siitä, mitä olisimme itse halunneet nähdä nuorina.
Daniela Hakulinen
Molemmat ovat saaneet aiemmista tuotannoistaan myös tekijänoikeuskorvauksia. Kopiosto maksaa keräämänsä tv- ja radio-ohjelmien korvaukset valtaosin henkilökohtaisesti ohjelmien tekijöille ja esittäjille, kuten käsikirjoittajille, ohjaajille ja näyttelijöille.
”Me käsikirjoittajat emme saa yleensä perinteistä palkkaa vaan nimenomaan erilaisia apurahoja, palkkioita ja tekijänoikeuskorvauksia”, Hakulinen tähdentää.
Sinnikäs työ poiki palkintoja ja kansainvälistä menestystä
2010-luvun alkupuolella teinien silmin kuvatut tuotannot olivat vielä harvassa. Moni ei ymmärtänyt, mitä erityistä tavallisissa teinitytöissä oikein on. Voiko tyttö edes olla kiinnostava päähenkilö, jos hänelle ei tapahdu juonellisesti mitään kovin ihmeellistä?
Epäilyksistä huolimatta Ahti ja Hakulinen päättivät käsikirjoittaa elokuvan. He tekivät muita töitä ja puskivat käsikirjoitusta eteenpäin vapaa-ajallaan.
”Kun saimme Suomen elokuvasäätiöltä käsikirjoitusapurahaa ja kehittelytukea, se oli ratkaiseva asia etenkin uran alkuvaiheessa. Ilman tukea urakkaa ei olisi voinut jatkaa”, Ahti toteaa.
Ensimmäisestä ideanpoikasesta elokuvan ensi-iltaan ehti vierähtää kymmenen vuotta.
Naisten keskinäisestä vitsailustakin tuli lopulta totta: vuonna 2022 Tytöt tytöt tytöt pääsi yllättäen ensimmäisenä pitkänä suomalaisena elokuvana arvostetun Sundance-festivaalin kilpasarjaan, ja se valittiin Suomen Oscar-ehdokkaaksi.
Elokuva sai neljä Jussi-palkintoa, joista yhden juuri parhaasta käsikirjoituksesta. Lisäksi Avate Audiovisuaalisen alan tekijät ry palkitsi kaksikon Vuoden käsikirjoittaja -palkinnolla. Suomen Näytelmäkirjoittajat ja Käsikirjoittajat ry puolestaan myönsi heille Elokuva-Sylvin, joka on rahoitettu Kopioston keräämillä tekijänoikeuskorvauksilla.
”Emme olisi ikimaailmassa voineet olettaa tällaista menestystä tai sitä, että pystyisimme vaikuttamaan näin vahvasti yhteiskunnalliseen keskusteluun”, naiset iloitsevat.
Teksti: Nelli Leppänen
