Oma Syke -sarjan tarina sai alkunsa arkisesta tilanteesta opettajanhuoneessa. Biologian, maantieteen ja terveystiedon aineenopettaja Sanna Alho harmitteli kollegoilleen, kuinka terveystiedon oppimateriaalit olivat riittämättömät.
“Oppikirjan tehtävät eivät olleet pedagogisesti tarpeeksi monipuolisia, ja näin paljon vaivaa lisämateriaalin teossa”, hän muistelee. Editan edustaja oli sattumalta paikalla.
“Hän tarttui sanoihini ja aloitimme keskustelut siitä, millaista materiaalia terveystiedon tunneille kaivataan.”
Toiseksi tekijäksi projektiin lähti Helsingin normaalilyseon lehtori Hanna Heikkilä, joka innostui mahdollisuudesta olla mukana luomassa uudenlaista oppimateriaalia.
”Terveystieto oli oppiaineena nuori, kun aloimme tehdä kirjaa vuonna 2011. Saimme vapauden rakentaa jotain aivan uutta. Se oli valtavan inspiroivaa”, Heikkilä kertoo.
”Oppimateriaalin tekeminen lähtee aina liikkeelle asiakkaan tarpeesta, kuten tässäkin tapauksessa”, kertoo Editan kustannuspäällikkö Hanna Sokratous. “Kustantaja vierailee kouluissa, tekee asiakaskyselyjä ja osallistuu alan tapahtumiin selvittääkseen, millaista materiaalia kouluissa kaivataan.”
Tehtäväkirjan tekijä on aiheensa asiantuntija
Alhon mukaan laadukkaan ja toimivan tehtäväkirjan tekeminen edellyttää sitä, että tekijät seuraavat aikaansa.
“Luemme Heikkilän kanssa jatkuvasti ajankohtaista mediaa, uutisia ja tietokirjoja. Tämän piilotyön ansiosta ymmärrämme, millaisia taitoja nuoret todella tarvitsevat tässä hetkessä ja tulevaisuudessa.”
Hyvän tehtäväkirjan edellytys on siis huolellinen valmistautuminen. Vuosien varrella tekijälle kertyy aineistoa, kuten diagrammeja ja artikkeleja, jotka muodostavat perustan monipuolisiin aineistotehtäviin.
“Yhden aineistotehtävän tekemiseen voi kulua jopa viisi tuntia”, Alho paljastaa. “Jos sopivaa diagrammia aletaan etsiä vasta kirjoitusvaiheessa, koko tehtävä saattaa jäädä toteutumatta. Siksi on tärkeää, että kirjailijalla on kattava aineistopankki jo valmiina.”
Tekijöiden tavoite on, että jokainen oppilas huomataan
Yksi tärkeimmistä elementeistä tehtäväkirjan teossa on eriyttäminen. Oppilailla on hyvin erilaiset lähtövalmiudet, joten tehtävien on oltava tarpeeksi monipuolisia sekä ratkaisutekniikoiltaan että vaikeusasteeltaan.
Myös biologian oppikirjoja kirjoittanut Alho kertoo nauttivansa erityisesti toiminnallisten tehtävien keksimisestä.
“Toiminnalliset tehtävät, kuten sykkeen mittaaminen tai lääkekaapin sisällön tutkiminen kannustavat oppilaita tekemään itse ja monipuolistavat oppimista. Biologian tehtävissä oppilasta voidaan ohjata etsimään vastausta luonnosta. Tehtävätyyppien vaihtelu on usein avain siihen, että jokainen oppilas löytää oman tapansa onnistua”, tiivistää Alho.
Visuaalinen tuki tehtäväkirjoissa helpottaa oppilaita, joille tekstin varassa oppiminen on haastavaa.
“Opetin koulussa, jossa oli paljon S2-oppilaita. Se avarsi ymmärrystäni siitä, miten opetuskielen osaaminen vaikuttaa oppimiseen”, kertoo Heikkilä. “Tehtäväkirjan tekijän tulee tietää, millainen eriyttäminen luokkahuoneessa oikeasti toimii ja miten oppilaita, joille suomi ei ole kotikieli, voisi parhaiten tukea.”
Myös kustantaja osallistuu tehtävien eriyttämisen suunnitteluun. Symbolit, värit tai numerot auttavat oppilaita löytämään sopivan tasoiset tehtävät.
“Tavoitteena on luoda selkeitä oppimispolkuja, jotka motivoivat ja innostavat oppilasta”, sanoo kustannuspäällikkö Sokratous.
Tehtäväkirjoista apua tulevaisuuden haasteisiin
Suomen kouluissa on käynnissä merkittävä muutos: lukutaito heikkenee. Myös erityisopetuksen ja kielellisen tuen tarve kasvaa jatkuvasti. Heikkilä on huomannut, että oppilaat pitävät tehtäväkirjoista ja rauhoittuvat niiden parissa.
“Erityisesti keskittymishäiriöistä kärsivät oppilaat hyötyvät tehtäväkirjojen selkeästä rakenteesta”, Heikkilä toteaa. “Oppilasta helpottaa se, että vastauksen paikka löytyy samalta sivulta, toisin kuin oppikirjassa, jossa luvun perässä oleviin sanallisiin tehtäviin vastataan erillisessä vastausvihkossa.”
Heikkilä toivookin, että perinteestä huolimatta opettajilla olisi tulevaisuudessa helpompi pääsy tehtäväkirjoihin oppiaineesta riippumatta.
Tehtäväkirjaa päivitetään ja uudistetaan jatkuvasti tekijöiden kanssa, jotta se olisi käyttökelpoinen mahdollisimman pitkään.
Hanna Sokratous
”On ikään kuin itsestäänselvyys, että koulu ostaa kielenopetukseen tehtäväkirjat, mutta reaaliaineissa hyvätkään perustelut eivät aina riitä”, kertoo Heikkilä. ”Luvattoman kopioinnin yleistyminen voi johtua myös tästä: eriyttävää materiaalia tarvitaan yhä enemmän, mutta koulujen budjetit eivät ole pysyneet perässä. Toimiva materiaali on joka tapauksessa saatava tunneille, osti koulu sen käyttöönsä tai ei.”
Yllättävästi, kirjailija osallistuu myös kuvitukseen
Kirjan tekijöiltä vaaditaan monipuolista osaamista jopa kuvitusten osalta.
”Piirrämme itse tehtäviin liittyvät mallikuvat ennen kuin lähetämme ne graafikolle”, Alho kertoo. ”Esimerkiksi biologian tehtävissä, joissa tunnistetaan lajeja, piirroksen on vastattava tarkasti kyseisen lajin tunnuspiirteitä. Graafikolta ei voi odottaa, että hän tuntee aiheen yksityiskohdat.”
Joissain tehtävissä riittää pelkkä sanallinen ohjeistus graafikolle.
“Esimerkiksi perustunteiden, kuten ilon tai surun tunnistamiseen liittyvässä tehtävässä kuvituksen ei tarvitse pohjautua syvälliseen teoriataustaan. Sen sijaan vaikkapa oikean nostotekniikan havainnollistamisessa kirjailijan on usein piirrettävä mallikuva itse”, Alho selventää. “Tilanteessa, jossa tehtävään tarvitaan tietynlainen kuva, eikä sitä löydy kuvapankeista, tartun järjestelmäkameraani ja otan kuvan itse.”
Palkkio perustuu yksin myyntiin ja tekijänoikeuksiin
Oppimateriaalien tekeminen on pitkäjänteistä ja vaativaa työtä, jossa tekijänoikeudet ovat täysin keskeisessä roolissa. Kustantaja ottaa taloudellisen riskin projektiin lähtiessä.
“Kustantaja maksaa kulut ja tarjoaa koneiston, eli jopa kahdenkymmen ammattilaisen tiimin, joka jalostaa tehtäväkirjan tekijän idean toimivaksi tuotteeksi”, kertoo Sokratous. “Tavoitteena on, että kirjasarja on myynnissä pitkään, jolloin korvauksia kertyy tekijöille. Tehtäväkirjaa päivitetään ja uudistetaan jatkuvasti tekijöiden kanssa, jotta se olisi käyttökelpoinen mahdollisimman pitkään.”
Tekijöiden palkkio muodostuu vasta kirjan myynnistä, josta maksetaan ennakko käsikirjoituksen valmistuttua. Tehtäväkirjaa tehdään siis useita kuukausia, joskus jopa kokonainen vuosi ilman palkkaa. Käsikirjoitus kirjoitetaan päivätyön ulkopuolella: iltaisin, viikonloppuisin ja lomalla – aikataulujen painaessa päälle jopa öisin.
“Omalla kohdallani tämä tarkoitti sosiaalisen elämän huomattavaa kaventumista Oma Syke -kirjasarjan teon ajaksi”, kertoo Alho. “Apurahajärjestelmää olisi mielestäni syytä kehittää siten, että virkavapaata olisi mahdollista ottaa projektin alussa muutama kuukausi. Se olisi kirjan tekijöille huomattava helpotus.”
Vaikka tehtäväkirjan tekijän työ vaatii huomattavasti aikaa ja taloudellista joustoa, on se molempien tekijöiden mielestä edelleen inspiroivaa ja antoisaa.
“Mielellämme jatkamme tätä työtä yli 15 vuoden jälkeenkin”, Alho ja Heikkilä kertovat.
Teksti ja kuva: Ella Jaakkola
